| |
31.03.2009
Kissakoti Kattilan vapaaehtoisena
Ajaessamme Vanajantietä huomasimme tienposkessa kyltin KATTILA. Kahvihammasta kolotti ja ajattelimme poiketa KATTILAAN kahville. Yllätyimme, kun ajoimme pihalle. Ei ollut baarin kylttiä, mutta ovessa luki kirpputori.
Mieheni ei ole mikään kirpputorifani, mutta lähti kuitenkin kanssani sisälle.
Yllätys oli suuri, kun avasimme oven. Ihmisiä oli tuvan täydeltä, mutta ensimmäiseksi meitä tuli vastaan ovella suuri harmaa kolli ja muita kissoja näkyi jopa ”katossa”. Nyt meille selvisi, mikä Kattila on!
Kirpputorilta saimme omalle kissallemme mieluisan leikkikalun ja miehelleni löytyi kotitekoinen kahvikakku.
Emme olleet aikaisemmin käyneet kissojen löytökodissa, joten kaikki oli uutta. Oli mieluisaa nähdä siistit paikat, ”pulleat”, hyvinvoivat kissat.
Minulle kerrottiin, että olen tervetullut mukaan. Jos aikaa riittää, niin Kattilassa on aina jotakin pikku hommaa. Lupauduin tulevani seuraavana lauantaina kokeilemaan.
Sitten lauantaiaamuna menin ensimmäisen kerran Kattilaan ”töihin”.
Siellä iloinen Anne-Mari otti minut vastaan, ” iski” kakkalapion, jätesäkin ja harjan käteeni ja sanoi, että aloita tuosta ykköshuoneesta. Siitä se ura sitten urkeni.
Hiekkalaatikon puhdistamisesta ei meinannut tulla mitään, kun kolme iloista kissasisarusta pyrki vuoronperää syliini rapsutettavaksi.
Ruoka-astiat kerätään tiskiin, vanhat ruuat heitetään pois ja uusi raikas vesi vaihdetaan tilalle, huikkaa Anne-Mari.
Lauantai on vakiintunut minun päiväkseni, ja hoidan tuolloin eristyspuolen kissojen hygienian ja ruokinnan.
Minut tunnetaan jo kissapiireissä ja on mukava huomata, kuinka luottamus kasvaa arkojenkin kissojen osalta.
Usein ihmettelen sitä, kuinka joku ihminen voi ottaa itselleen eläimen ja jättää sen sitten heitteille?
Onneksi on Kattila, mistä löytyy turvapaikka.
Moni hyljätty kissa on löytänyt uuden kodin ja se tekee tällaisen ”hoitotädinkin” onnelliseksi. Koti sana kuulostaa niin rakkaalta – eläimellekin.
Eija
|
|
