Melkein vuosi on kulunut siitä kun toteutimme pitkäaikaisen unelmamme kissoista ja maaseudun rauhasta!
Pessin ja Brianin haimme kattilasta viime syksynä ja yllättävän nopeasti he sitten kotiutuivat...
Alkuun Brianin oli aivan pakko sähistä kaikelle mahdollisella, (imuri tai saunan ovi saattaa ihan koska vaan hyökätä muistakaas se :)!!)
Aluksi pelkäsimme miten kolli-poikamme tulevat toimeen keskenään kun näkivät meillä kotona toisensa vasta ensi kertaa!
Alun pienen sähistelyn ja mielenosoituksen jälkeen pojat valloittivat olohuoneen tv-tuolin yhdessä tuumin ja yhä edelleen nukkuvat kylkikyljessä ja putsaavat toisiaan! Välillä mennään tietty peräkanaa ympäri kämppää matot rullalla! (milloin toistensa ja milloin pingispallojen perässä.... Sohvalla löhöily ja elämästä nauttiminen on kova sana, mutta kun sukulaislapset tulevat kylään niin sohvan alusta saa näytellä mitä parasta pilleskelylinnaketta! Brian on herra hienohelma. Hän mm haluaa että joku käy katselemassa ja kehumassa kun hän syö :) Hän myös osaa kovaan ääneen vaatia ruokaa "just-mulle-kaikki-heti-nyt"!
Pessi on itse rauhallisuus. Kiitollinen kaikesta mitä saa ja ihanan tohkeissaan aina kun tulee syliin kiehnäämään jne. Syli -löllöjä ovat molemmat ja tekevät kyllä jokapäivä selväksi sen että joka ikinen päivä on hieman parempi päivä kun on omat kaksi kissaa sitä kanssamme jakamassa...
Viikon kohokohtia on aina kun saa lauantai tai sunnuntai aamuna nukkua pitkään ja loikoilla sängyssä koko perhe, eli me miehen kanssa ja "pojat"! Kiitos vaan kattilalle, elämä ei olisi mitään ilman noita kahta hyrinä-moottoria! Hanna ja Jussi Jokinen |
