|
Menimme eräänä helmikuun iltapäivänä vuonna 2001 koulun jälkeen kissakoti Kattilaan katsomaan minkälaisia kissoja siellä on. Olin jo pitkään toivonut kissaa ja nyt poikaystäväni oli myöntynyt.
Merja Rusi oli silloin paikalla Kattilassa, ja kun kerroimme että tulimme katsomaan kissaa, niin hän sanoi "Haluaisin mielelläni esitellä teille yhden veljesparin".
Menimme yhteen huoneista ja siellä oli kolme kissaa. Merja kertoi että kaksi niistä oli veljeksiä, ne olivat harmaavalkoisia. Merja kertoi että ne olivat kotoisin maalaistalosta jonka isäntä oli uhannut tappaa kaikki pennut. Isäntä oli puhunut tästä naapurilleen joka otti heti yhteyttä kissakoti Kattilaan. Tottakai pennut otettiin vastaan ja niin ne matkasivat maalaistalosta kissakotiin. Merjan tytär oli juuri lukenut kirjan Sinuhe egyptiläinen. Pennut saivat nimensä tästä kirjasta ja Leevimme nimi oli Kattilassa Kaptah. Veljen, joka oli toisena jäljellä pentueesta, nimeä en valitettavasti muista.
Varasimme Leevin ja enhän minä kauaa malttanut odottaa. Seuraava päivä oli perjantai ja tottakai Leevi piti saada kotiin! Minä sairastuin kesken koulupäivän ja lähdin kotiin. Poikaystäväni jäi vielä kouluun ja yritti saada jotakin luokkakavereistamme jolla olisi auto, hakemaan Leeviä. Yksi tyttö sitten suostui.
He hakivat ensin Leeville hiekkalaatikon, hiekkaa ja ruokaa. Sitten he hakivat Kattilan vieressä olevasta kierrätyskeskuksesta raapimispuun (ne tekevät siellä kierrätys- keskuksessa näitä raapimispuita itse). Sitten he hakivat Leevin. Olin haljeta onnesta, kun kissa tuotiin meille. Jäin Leevin kanssa kahdestaan, kun poikaystäväni ja luokkakaverimme lähtivät palauttamaan kuljetuslaatikkoa Kattilaan. Leevi kulki koko ajan jaloissani, seurasi minua ihan koko ajan.
Jo heti seuraavana aamuna Leevi hyppäsi aamupalalla ollessamme syliini, valitettavasti vain leivät alkoivat savuta leivänpaahtimessa ja palohälytin alkoi huutaa; sain siis myös samalla kertaa tuntea Leevin kynnet reisissäni ;). Leevistä tuli kuuluisa kissa siellä Visakylän opiskelija-asuntoalueella. Ulkoilutin Leeviä valjaissa ja välillä siinä meidän piha-alueella kävi eräs mies koiransa kanssa. Koira oli rottweiler. Pihan pari muuta kissaa, jotka ulkoilivat valjaissa, juoksivat lujaa sisälle kun koira tuli pihaan. Leevi ei. Leevi meni haistelemaan koiraa ja puski sen kuonoa. Leevi ei pelännyt yhtään niin kauan, kun koira pysyi hiljaa. Kerran, kun ulkoilutin Leeviä ja kävelimme parkkipaikalla, niin vastaan tuli joku nuori mies mitä en ennen ollut nähnyt ja hän kysyi: "onko tuo se rohkea kissa josta täällä puhutaan?" Olin aika otettu siinä vaiheessa.. Kesällä 2002, kun olimme valmistuneet, muutimme heinäkuussa takaisin kotipaikkakunnalleni Valkeakoskelle, ja Leevi matkasi mukana, tietysti! Kyllä Leevi oli aikaisemminkin vieraillut Valkeakoskella, kun olimme olleet äidilläni kylässä. Toukokuussa 2003 me otimme Leeville kaverin, ensimmäisen kissanpentumme. Leevihän oli jo n. puolivuotias meille tullessaan. Kissanpentu oli tyttö ja se oli jo syntymäkodissaan ristitty Viiviksi. Minulla oli nimittäin sama nimi mielessä! Äitini keksi sen.
Leevi ja Viivi tulevat hyvin toimeen keskenään; ne leikkivät yhdessä ja pesevät toisiaan. Kyllä niistä on paljon seuraa toisilleen. On paljon mukavampi nykyään lähteä kotoa kun tietää että Leevin ei tarvitse olla yksin ikävissään. :) kirjoitti Marika Nysten |
|
