Miru ja Musta Rudolf

Mirun ja Musta Rudolfin kuulumisia

Miru saapui kaverikseni kesällä 2002. Heti huomasin, että olin löytänyt seurallisen ja iloisen kissan, joka tulisi palvomaan minua. Heti toisena yönä Miru kiipesi viereeni ja sille tielle se on jäänyt. Ei sellaista yötä, etteikö tuo iso kollikissa makaisi jaloillani.
Alkuu Miru vahti minua ja selkeästi pelkäsi, että jätän hänet. Kun lähdin ulos, kissa jäi mouruamaan surullisena perääni. Mutta voi sitä riemua, kun tulin takaisin! Olen kyllä kuullut koirien eroahdistuksesta, mutten koskaan kissojen kohdalla samasta. En voinut olla edes toisessa huoneessa, etteikö Miru olisi vahtinut.

Tammikuussa 2003 Musta Rudolf saapui meille lähes vahingossa. Tarkoitukseni ei ollut ottaa toista kissaa, mutta tuo iso karvakasa vei sydämeni ensi silmäyksellä. Hieman kyllä jännitin, mitä mahtaisivat kollipojat tykätä toisistaan, mutta muutaman viikon kyräilyn jälkeen alkoivat tulla toimeen. Nykyisin ovat jo parhaita kavereita.
Rudolf oli aluksi hirmuisen arka, eikä tykännyt silittelystä ollenkaan. Nykyisin tuo veijari saa hymyn kasvoilleni joka päivä, kun on jo niin rohkea, että tulee myös viereeni yöksi ja tykkää jo hellimisestä ja silityksestäkin.

Molemmat kissat ovat olleet myös kipeinä. Rudolfin turkki oli minulle tullessaan todella huonossa kunnossa ja kun se ei näyttänyt ollenkaan parantuvan, vaan hilseili yhä edelleen, soitin eläinlääkärille, joka epäili kala-allergiaa. Nyt olemme jättäneet kalan kokonaan pois ja turkki kiiltää.
Mirulla olikin sitten vähän pahempi sairaus, nimittäin virtsakivet. Niihin syötiin monta lääkekuuria, mutta lopulta tilanne meni niin pahaksi, että eläinlääkäri joutui nukuttamaan Mirun ja poistamaan kivet. Nykyisin Mirulla on erikoisruokavalio, johon kuuluu virtsakiviä liuottava erikoismuona. Se on onneksi pitänyt kivet loitolla ja Miru on taas terve.

Yhdessä kollipojat keksivät jos jonkin näköisiä kepposia ja emäntä parka saa välillä pelätä koriste-esineidensä puolesta. Mutta niin hellyttäviä nuo isot rohjot ovat, että kaiken saavat anteeksi.
En ymmärrä, miten he ovat löytökissoiksi edes päätyneet, niin paljon minä niistä pidän.