Miska

Hain Kissakoti Kattilasta joulukuussa 2001 kissaa. Pentuhuoneessa vilisti monia supersosiaalisia söpöläisiä, mutta aivan katon rajassa keikkui kiipeilytelineessä yksinään pieni mustavalkoinen, hieman luiseva rääpäle. Sen kasvoissa oli epäsymmetrinen valkea läikkä. Koska olen aina tykännyt persoonallisista tapauksista, mukaani lähti tämä pieni kollipoika, Miska. Se kotiutui Helsinkiin luokseni heti ja kehräsi ja kiehnäsi koko ajan.

Miska sai tämän vuoden alussa kaverikseen pienen Velin, hössöttävän kollipennun. Miska omaksui heti isoveljen roolin ja katselee vierestä Velin toilailuja. Hellyydenkipeä pikkuveli saa myös Miskalta aina iltapesut, mutta välillä pitää vähän läpsäistä tassulla, kun Veli ahdistelee liian innokkaasti. Pitäähän sitä omaa tilaakin olla.

Miska on maailman kiltein ja viisain kissa. Se on rauhallinen, mutta leikkisä, ja vaistoaa emäntänsä tunnetilat mestarimaisesti. Olen tuntevinani tietysti välillämme selkeän sielujen yhteisymmärryksen. Miska on ihana ystäväni, josta olen Kattilalle ikuisesti kiitollinen.

Laura, Helsinki