|
|
Ensi syksynä tulee viisi vuotta siitä kun otimme omaksemme Kattilasta kissanpennun, se oli ristitty Hermanniksi. Pentu oli meidän ensimmäinen lemmikkieläimemme ja kokemusta kissoistakaan ei paljoa ollut. Nimi muutettiin Nikeksi ja yhteiselo alkoi...
Nikke oli hyvin arka uudessa ympäristössä ja pysytteli piilossa yöpöydän takana 1,5 vuorokautta. Kaikkein liikuttavinta oli, että vaikka se ei uskaltanut tulla esille muuten, se kävi hiekkalaatikolla asioillaan yöllä, kun me ihmiset nukuimme. Sama siisteys on jatkunut koko ajan, kertaakaan ei ole vahinkoja tapahtunut tänä aikana. Tutustuttuaan Nikke paljastui HYVIN energiseksi ja puuhakkaaksi pojaksi, jonka lempipuuhaa oli verhojen hyppiminen alas olohuoneesta. Sen erityisominaisuus on mieltymys kukkasiin (tullut emäntäänsä). Se on aivan vauhko, kun joku saapuu meille kukkapaketti kourassa eikä tahdo jaksaa odottaa sen avaamista. Se syö kaikki kukat lajikkeesta riippumatta, joten kasvit on nostettu amppelitasolle ja maljakkokukkia ei voi jättää esille, jos ei isäntäväki ole paikalla vartioimassa.
Muuten se on hyvin helläluontoinen ja äärimmäisen tarkka, että kaikki sujuu totuttujen tapojen mukaisesti. Jos ei suju, se näyttää mielensä tekemällä kaikki ne asiat, jotka on kielletty, peräkkäin ja vilkuilemalla välillä, jokohan mielenosoitus tehoaisi...
Se uittelee tassulla vesikupissa ruokapaloja ja laittaa ne sitten kynnellä sievästi suuhunsa. Yöt se nukkuu isäntäväen sängyssä tosi kiltisti, vain joskus harvoin se riehaantuu yöllä ja alkaa juosta kuin vimmattu ympäri huushollia.
Nikke on suloinen eläin ja meille hyvin rakas. Se palkitsee syvällä kiintymyksellään ja hurmaavalla puskemisellaan muutamat pienet haaverit (kuten revityt tapetit ja reiälliset verhot) moninkertaisesti. Vanhathan ne tapetit jo olivatkin...
Kaikille kissanomistajille hauskoja päiviä toivottavat Niken omistajat |
|
|
