Esko Kettumäki (Ossi)

Lähdin syksyllä 2002 Kattilaan katselemaan paikkaa ja tutustumaan asukkeihin. Olin jo pidemmän aikaa kaivannut kissaa kotiini. Ensimmäisessä huoneessa istahdin sohvalle ja viereeni tuli heti punaraidallinen kissaherra, joka heittäytyi välittömästi selälleen ja osoitti haluavansa silityksiä. Kuulin Kattilan väeltä, että kysymyksessä oli kolli nimeltä Ossi, joka oli löydetty Hämeenlinnan Kettumäestä. Viereeni yritti tulla muitakin kissoja, mutta tämä kolli antoi niille nopean lähdön.

Tunsin että olin löytänyt hyvän ystävän, ja niin päätin viedä kotiini tämän Ossin, jonka olin jo mielessäni ristinyt Eskoksi. Niin Esko sitten pääsi kotiin. Nimeksi muodostui Esko Kettumäki, koska arvelin että on hyvä säilyttää pieni muisto menneistä seikkailuista vapaana kollina Kettumäessä. Kettumäen Esko siis.

Nykyisin asumme Eskon kanssa Helsingissä. Esko on osoittautunut uskomattoman sosiaaliseksi, hellyydenkipeäksi ja ihmisrakkaaksi kissaksi. Ehkä se osoittaa kiitollisuutta siitä että sai oman kodin ja ihmisen.

Näin kesällä Esko nauttii elämästään pääasiassa parvekkeella auringonpaisteessa selällään löhöillen. Kohokohtia ovat päivät jolloin se saa muikkuja tai munuaisia. Myös naapurin tyttökissan vierailut ovat mieluisia ja silloin ravataan vauhdilla. Esko ei suostu nukkumaan muualla kuin minun vieressä, pää samalla tyynyllä. Muutenkin meillä silitetään, pusketaan ja kehrätään paljon.

Olen oikein tyytyväinen että satuin menemään Kattilaan ja löysin sieltä näin hyvän kissan. Tai oikeastaan se löysi minut. Kiitos meiltä molemmilta!

Esko ja Tuula