Pena ja Liisa

Hei Kattilan muille asiakkaille!

Vanhoja kuulumisia ensin..

Haimme heinäkuussa avomieheni kanssa Tampereelle Kattilasta kaksi kissaa, Penan ja Liisan.
Molemmat Liisa ja Pena ovat 6-vuotiaita. Aikomuksemme oli ottaa Klaus-kissa. Toivon, että Klausin omistaja kirjoittaisi tänne kuulumisia!

Otimme Penan, koska se puski innokkaasti, kun istuimme kissahuoneen vuoteella. Se valitsi meidät.
Liisan ahdistuneisuus jäi vaivaamaan, kun lähdimme. Se oleskeli pienessä korissa. Ajattelin ettei se kauaa jaksaisi. Liisa oli muuttunut aktiivisesta passiiviseksi - oli saanut selkäänsä Kattilassa toiselta kissalta ja masentunut. Olipa itsekin läiminyt toista kissaa. Liisa ehti olemaan Kattilassa jo kauan.

Pena tullessaan piiloutui ensin senkin ja vuoteen alle. Laitoimme sinne täkin, kun tykkäsi olla siellä. Avokkini rapsutteli ja Pena tuli pois. Pena luopui piileskelystä. Lohtutäkki meni pesuun ja pois.
Pena maukui lupaa kulkea asunnossa, jossa ei ollut omia hajujälkiä. Se merkkaili paikkoja puskemalla päällään ja leuoillaan ovenpielet, esineet, kaikki. Se ei uskaltanut mennä tarpeilleen tai syömään, koska paikoissa ei ollut hänen hajujaan. Nälkä kurni ja tuli tarve päästä tarpeilleen, jolloin se maukui ja kierteli ruoka- ja hiekkapaikkaa paniikissa. Yritimme osoittaa paikkoja sekä kutsumalla sitä tulemaan tarpeilleen.
Se uskalsi syödä, kun kannoimme kipon sille missä se oleskeli. Samoin teimme kissanhiekalle. Seuraavana päivänä siirsimme hiekan eteiseen ja lopulta vessaan, jonne hiekkalaatikko jäi. Lopuksi laitoimme kopin hiekka-astialle, jota ei heti laitettu, että Pena uskaltaisi käydä vessassa.
Ekana yönä Pena maukui ja tuli sänkyymme puskemaan ja kehräämään. Rakkaudenosoitusta kesti muutaman tunnin aamuyöstä. Toisena yönä se ei enää maukunut eikä tullut puskemaan vaan nukkui sohvalla ja välillä jalkopäädyssämme hiljaa. Ihan kuin se olisi tiennyt, että meidän täytyy yöllä antaa nukkua.
Pena osoittautui äärimmäisen siistiksi kissaksi. Nykyään sen turkki hohtaa sieltä, missä se on valkoinen.

Liisalle oli kovempaa kotiutua, koska asunnossa oli Penan hajujäljet. Piti tottua uuteen kotiin, omistajiin ja lajitoveriin. Liisa heti alkoi (hetken sängyn alla olon jälkeen) kierrellä omin päin ja luvin asuntoa eikä välittänyt kiukkuisen näköisestä Penasta, joka tuijotti tulokkaan käyskentelyä. Pena oli järkyttynyt. Se luuli olevansa ainut kissa - nyt ei tiennyt, oliko kohta tulossa kaikki Kattilan kissat tänne.. tuossahan meni jo yksi tuttu Kattilasta!
Liisa kotiutui heti ja tuli rapsutettavaksemme sohvalle köllimään. Se halusi paljon hellyyttä ja makaili lähellämme huristen.
Liisa on sellainen pullukka pehmeäkarvainen mammanmussukka, ettei häntä voi vastustaa. Kun Liisa makaa selällään ja kehrää untumahakarvat näkyen, on se suloinen näky. Sillä on keskikokoisen koiran tassut, joilla se haroo ilmaa kehrätessään.
Kun Penan ensishokki oli ohi, se teki tuttavuutta Liisaan nuollen ystävällisesti, mutta Liisa tämäytti tassulla. Pena masentui.
Liisa lopetti tassun uhkanoston ajan kanssa.

Laitoimme kissat yöksi suljettuun olohuoneeseen, jossa oli hiekka-astia, raikasta vettä ja naksuja. Ne harrastivat yörallia, jos olivat yön vapaana asunnossa. Liisa maukuu ja mouruaa joskus. Olohuoneessa yöllä Penan kanssa Liisa on rauhallinen. Luulimme, että Liisalla on hätä, kun se mourusi, mutta se tarkoitti, että meidän pitää olla sen kanssa sängyllä, sohvalla tai leikkiä.

Annamme Liisalle ja Penalle eläinkaupan kuivaraksuja, koska monessa kaupan kuivaraksussa on käytetty kumin käsittelymyrkkyä sekä pussi- ja purkkiruokaa. Pirskattitabletin murennamme ruokaan ja lisäämme vettä tipan sekä pari kaurahiutaletta. Ei tule ummetusta. Pena ei juo vettä. Eläinlääkärin mukaan se saa purkki/pussiruoista vetensä.
Kuivaraksuja annoimme öisin ja säännöstellysti päivällä ettei tule virtsatiekiviä tai ummetusta. Liisa juo paljon vettä. Molemmat syövät kissan tonnikalaa ja sisäelintä purkissa, kananmunan keltuaista ja hylajuustoa.
Ostimme kaupan hiekkaa, se pölisi paljon. Ostimme hiekkaa eläinkaupasta, imi hajuja, ei pölise ja kestää pitkään. Koppimaisessa hiekkalaatikossa hiekka menee kissan silmiin ja hengitysteihin, kun kaivavat hiekkaa.

Liisa ja Pena ovat kilttejä. Kun ovat parvekkeella, tyytyvät istumaan tuoleilla, jotka olemme laittaneet kaidetta vasten. Ne ylettyvät vain kaiteen poikkiraolle, josta kurkkivat pää ulkona pihan tapahtumia. Jos joskus on tapahtunut niin, että ovat yrittäneet kaiteelle, ei tarvitse kuin sanoa kissan nimi nätisti, mutta vaativasti, niin tottelee heti.

Hyvää loppukesää kaikille, T.Marjaana ja Pasi, Tampereelta