Väinö

Tarinaa Väinön ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa.
Hain poikani kanssa Väinön perjantaina kahden aikaan. Ja hän ei ollut kuulemma syönyt ja pissannut koko päivänä mitään. Kotiin tultuamme hän meni sängyn alle piiloon, mutta tuli silitettäväksi, jos menin makamaan sängyn viereen lattialle. Illalla uskalsi käydä syömässä vähän raksuja ja joi vettä tilkan. Tutki ja haisteli hieman uutta kotia, mutta meni mielellään sängyn alle turvapaikkaan. Tykkäsi kovasti, kun hain hänet myöhään illalla sohvalle syliini pötköttämään ja yöllä heräsin siihen, että Väinö halusi olla koko perheen kanssa samassa sängyssä nukkumassa :). Kertaakaan ei sähissyt, eikä yrittänyt raapaista tai purra ketään meistä - siis todella rauhallinen, kiltti kissa. Pissaa ei tullut.

Lauantaina hän tutki jo paikkoja enemmän ja kävi kakalla meidän makuuhuoneessamme. Mutta ei pissannut vieläkään. Antoi pojankin silitellä. Söi ja joi kohtuullisesti raksuja ja purkkiruokaa ja vettä. Silakat ja merilohi raakana eivät kelvanneet...

Tuli sunnuntai ja Väinö alkoi olla kuin kotonaan - liikkui minne halusi, eikä pelännyt ketään eikä mitään. Söi ja joi. Mutta sitä pissaa ei vieläkään kuulunut. Tutkimme ja haistelimme kaikki nurkat ja komerot kodissamme, mutta kissanpissa ei haissut missään ja laatikolla ei käynyt.
Aloin hätääntyä. Kauhukuvat virtsamyrkytyksestä ja äkkikuolemasta olivat jo itsesyytöksissä mielessäni. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kävimme Väinön kanssa lääkärillä kääntymässä.

Varsinainen kääntymiskeikka se olikin, sillä Väinön jännitys laukesi autossa ja kuljetuskoppa lainehti kissan pissaa... Väinö se vaan asteli tyynesti lääkärinpöydälle tassut pissassa, että missäs nyt ollaan ja mitäs seuraavaksi tehtäisiin :). Ja niin me sitten lähdettiin molemmat olo huomattavasti huojentuneena takaisin kotiin. Kävin lähikaupassa hakemassa tavallista kissanhiekkaa omien puupellettiemme sekaan. Ilmeisesti ei Väinö osannut käyttää niitä vielä yksinään. Nyt on sitten joka päivä käyty kakalla ja pissalla normaalisti omassa kissavessassa.

Ostin Väinölle tänään vitamiinilisää ja pitäis keksiä jotain tosi herkkuruokaa, jotta kissa sais lihaa luidensa ympärille. Ihan hirveitä satseja ei syö, mutta luulen sen johtuvan siitä, ettei ole vielä saanut todellista herkkuansa. Tällä viikolla pitäis ehtiä vielä eläinlääkärin tarkastukseen ja rokotukseen. Kissaflunssa ei tainnut Väinöön sitten tullakaan, vaikka sen Kattilassa melkein kaikki kävi läpi. Tai oireilua ei ainakaan ole ollut näkyvästi. Ensi viikolla ajattelin kokeilla valjaita, jos päästäisiin hieman haistelemaan yhdessä ulkoilmaakin. Se voi ollakin jännä juttu.

Kiitos kovasti kissasta - Väinö vei heti sydämemme ja on juuri oikean luonteinen kissa meidän kotiimme. Vielä kun saisi virkistettyä kissan mieltä ja sen leikkimään vähän, niin olisi sillä itselläänkin hauskempaa. Tokihan nyt on kulunut vasta muutama päivä ja Väinö voi osoittautua leikkisämmäksi kunnolla kotiuduttuaan. Terveisiä kaikille Kattilan työntekijöille, meillä voidaan hyvin ja Väinö on meidän kaikkien rakas.

Yst. terv. Eija