Oona (Hassu)

hei. tässä yksi kisutarina.

otimme kattilasta todella aran kisun, joka oli siellä nimeltään hassu. nyt on kisu nimeltään oona. todella rakastaa silitystä, mutta syliä ei. tämä kisu on tietoni mukaan syntynyt kattilassa, eli ollut siellä nelisen kuukautta, ennen kuin minä karvakasan hain.
oona oli todella arka, antoi silittää ruokakupin vieressä, ekasta illasta lähtien nukkui sänkyni jalkopäässä, mutta muut ajat vietti sohvan alla. sieltä sitten säännöllisin välein hain hiekkalaatikolle tai syömään.

on ollut jännä huomata, miten kissa ottaa todellakin sen yhden ihmisen omakseen, vaikkei sitä heti huomaakkaan, aina illan tullen tulee sänkyyn, vaikka päivät olisi vietetty milloin missäkin nurkassa, ja päivälläkin, kun menin sänkyyn, huutelin kis-kis, tuli jonkun ajan päästä ja antoi rapsutella selällään. nyt on kuin toinen kisu, leikkii, kerjää huomiota, mutta sylissä ei edelleenkään viihdy.

on oonalla kaverikin, itseään nuorempi, mutta ainoa ongelma on se, että jos toista kissaa silitän, oona sähisee.. silloin haen oonan viereen ja silitän molempia yhtäaikaa, mutta hyvät kamut ovat muuten, samasta kiposta syödään, oonan nukkumapaikka on minun vieressä, toinen kisu nukkuu lasten vieressä. mutta kaikenkaikkiaan, kaikki hyvin, luottamus oonalle taattu, paikka minun vieressä ja sydämmessä, eiköhän se siitä.

kaikkea hauskaa kaikille kisuihmisille ja kattilaan terkut.