Ronya ja Little Nicky

Moi kaikki!

Nimeni on Ronya, ja minut uuteen kotiini löysi Kattilasta uudet vanhempani Rizze ja Riikka elokuussa n. 2 vuotta sitten. Ajattelin nyt viimein kertoa omia kuulumisiani, kun aikasemmin se on vähän jäänyt.
Eli olen mustavalkoinen kohta 3-vuotias tyttökissa Hämeenlinnasta. Minulla on valkoinen raita nenässä (joka alkaa nenänvarresta) ja se valloittavasti tekee nenustani kaksivärisen :) Monet kerrat minua on tuon takia ihasteltu ja kehuttu. Kehuista minä tykkäänkin niin mahdottomasti! :)
Sillon kun minut Katilasta löydettiin, niin sillon nimeni oli vielä Vonku. Tuo nimeni varmaan johtui siitä kun olen aika seurallinen. Ehdin olla siellä jo jonkin aikaa eikä kukaan tuntunut minusta kiinnostuvan :( Kuulin kun te ihmiset puhuitte usein siitä että minulla olisi synnynnäinen kitalakihalkio (?) mitä en ymmärrä oikein vieläkään. Liittyiköhän se jotenkin siihen, etten voi syödä märkää ruokaa ja juoda mitään ilman että alkaa kauheesti aivastuttaa? Hmm. Voipi olla. Kyllä se on tuntunut nyt ehkä hellittävän, mutta en ole siitä vieläkään oikein parantunut. En kuulemma edes parannu. Onneksi olen alkanut oppia elämään tämän jutun kanssa ja nyt voin nauttia syömisestäkin! :) Lempiruokiani on ehdottomasti kana (ihan vaikka vaan kissanruoan makuna), tonnikala, ohuen ohut kinkku (ja muutkin tuommoiset makkarat :) ), kerma, maito, kissanmaito ja ehdottomasti jäätelö. Varmaakin suklaa olisi paras makuna. Ei nuo vanhemmat kuitenkaan anna kuin lipasun aina silloin tällöin kun ei kuulemma makeaa mahan täydeltä? Ihmeellisiä nuo vanhemmat. Tuo ohuen ohut kinkku ei saa minua edes aivastelemaan! :) Veikkanikin tykkää kinkusta, mutta hänestä kerron sitten kohta erikseen. Nyt olen kyllä pienellä lihotuskuurilla, kun olen päässyt laihtumaan. Mutta kyllä se massu täs kasvaa kun saan syödä rauhassa eikä tarvitse kiirehtiä lautasen tyhjentämisessä :)
Aina kun meille tulee vieraita yritän näyttää leidiltä, mutta en kumminkaan pysty vastustamaan kiusausta mennä hiukan esittelemään itseäni heidän jalkojensa juuren. Aina ne saa huijattua minua lepertelyllä. Ja siitäkös vasta riemu kasvaa kun ne ottaa käteesä jonkin meidän leluista. Niitäkin on kerääntynyt aika hyvin vuosien varrella, mutta aina jotenkin hiiristä lähtee kaikki karvat. Vanhemmat ei usko et ne on tippunu itestään, vaikka niin aina niille sanon. Kyllä minä saan aika villejä leikkikohtauksia vielä vaikka leikkimisen olenkin jo lopettanut. Vanhemmat ei koskaan usko että olen jo iso tyttö. Olen kuulemma aina niiden pieni vauva. Mutta kyllä minä niiden lepertelyt kestän kun ne kuitenkin osaa silittää niin hyvin ja kun äidin kainalossa, pään vieressä, sylissä ja mahan päällä on niin mukavaa kelliä ja nukkua. Ne on parhaita paikkoja.
No nyt voisin kertoa sitten veikastani. Hänen nimensä on Little Nicky. Mutta siis ihan kotona häntä sanotaan Lucyksi. Ei kuulemma tykkää siitä nimestä ku se ei oo tarpeeksi maskuliininen. Mutta se sopii sille niin hyvin. Sillon kun hänet Kattilasta haettiin, niin hänen nimensä oli siellä Katti. No aika Katti se kyllä onkin! Sillon kun hän kotiin ensimmäistä kertaa tuli ja kun hän viimein astui kantokopasta ulos niin olin hiukan ihmeissäni, että kukas sieltä oikein tuleekaan.
Ensin haisteltiin toisiamme aika tovi, mutta sitten pitikin jo vähän näyttää missä kaappi seisoo ja kuka on pomo! (Siis minähän se pomo olen) Tilanne kuitenkin rauhottui nopeasti, koska tajusin ettei hänestä mitään uhkaa ole eikä häntäkään mikään isottelu kiinnostanut. Hänet haettiin meille tänä vuonna tammikuun 17.päivä. Ei se ollut kuulemma mikään suunniteltu juttu, mutta Lucy kuulemma oli kolahtanut siellä käydessä samalla tavalla sydämmeen kuin minäkin silloin aikoinani. Lucy oli kuulemma ollut ihan yksin siellä huoneessa ja kun vanhemmat olivat lähteneet paikalta, niin hän oli itkenyt siellä perään. Sydäntä raastavaa oli kuulemma ollut. Ja ennenkuin huomasikaan, niin hän olikin jo täällä. Alkuaikoina huomattiin että hänellä oli joitain omituisia patteja ympäri selkää jotka muuttuivat myöhemmin ruviksi. Asiaa kysyttiin sitten siltä inhottavalta sedältä joka tökkii aina neuloilla. Neulasta Lucy silloinkin sai. Se setä ei oikein tiennyt mitä ne oli. Se yritti hiukan koneella ajaa karvoja pois yhen patin päältä että näkisi paremmin minkänäköinen se on. Eihän siitä tietenkään tykätty ja siitä se Lucy pikkasen myös pelästy, joten siltä seisomalta sitten hypättiin seinän (samalla repien julisteen) kautta mamman hartioille. Lucy on kyllä (jos vaan saa sanoa) aika mammanpoika. Mut mammat sai selville Kattilan kautta että ne patit on luultavasti tullu nesteytyksen takia. Lucy kun oli ollut nesteytyksessä ennen meille tuloo koska se oli ollu pipi. Mutta onneksi Lucy kuintenkin parantu kokonaan ja ne ruvetkin tippu itsestään heti kuivuttuaan. Mutta älkää kertoko Lucylle että kerroin et oon ilonen että se parantu.
Lucy on kyllä kova poika syömään. Aina maistuis ruoka. Mutta sehän onkin vielä kasvavas vaihees ja kyl se paino on kumminkin vielä normaaleis mitois. Ainakin mammojen mukaan. Minun mielestä se vois kyllä muutaman kilon pudottaa ku nyt on kumminkin kesä. Sillon pitää näyttää hyvältä.
Ollaan molemmat käyty pihalla muutamaan otteeseen valjaissa, mutta niissä ei ikinä jaksaisi pysyä vaan tekisi niin paljon mieli lähteä tutkimaan maailmaa. Mammat sanoo vaan siihen ettei meiän ois hyvä olla yksin tuolla, ja kai ne on oikees. Niinku ne on aina valitettavasti.
Muut nyt kuitenkin asiar ovat hyvin :) Jos ei ota sitä huomioon että on todella kuuma. Mutta mammat aina laittaa kuumalla ilmalla jääpaloja vesikuppiin niin vesi pysyy ihanan raikkaana ja kylmänä. Nam! Vaikka aina leikin keskellä se aina kaatuu ja sit mammat on pikkasen pahalla päällä ku matot kastuu aina. Mutta siiten ne tajuu ettei me sitä tahalteen tehty ja me ollaan kuitenkin niin lutusii ettei se mitään haittaa vaikka matotkin saa vähän virvoitusta. Me osataan käsitellä mammoja tosi hyvin! :)
Joo mutta enköhän nyt ole tarpeeksi meistä kertonut. Kiitämme kuitenkin Kattilaa kaikesta mitä he ovat meille tarjonneet! Varsinkin siitä kiitämme että pääsimme omaan kotiin, jossa meidän on paljon paremmat oltavat kuin kadulla! :)

-Ronya, Little Nicky, Rizze ja Riikka..