Elvis

Hei!

Haimme Elviksen meille uuteen kotiin lauantaipäivänä n. kuukausi sitten.

Päästyään vapaaksi kuljetuslaatikosta Elvis piiloutui sohvan taakse nurkkaan ja katseli sieltä ihmeissään neljää uutta ihmistä, jotka aika ajoin kävivät sohvan reunalla rupattelemassa sille. Kun miesväki lähti lätkämatsiin ja meno rauhoittui, sain puhumalla houkuteltua Elviksen tutustumaan paikkoihin. Ja niinpä sitä sitten kierrettiin kaikki huoneet peräkanaa ja jokaisen suljetun oven taakse piti päästä kurkistamaan, myös kaapit. Samalla reissulla löytyivät ruokakipot ja pissalaatikko.

Aluksi sohvantausta oli se paras paikka, mutta yllättävän nopeasti Elvis kotiutui - ainakin minun mielestäni. Ennenpitkää se kuljeskeli itsekseen, katseli ympärilleen, kiipesi joka paikkaan, mihin vain pääsi - ja valloitti meidät kaikki. Ruoka on maistunut koko ajan ja pissalaatikon kanssa ei ollut ongelmia, Elvis tiesi heti mitä varten laatikko on ja missä se on.

Uteliaana kissana Elvis halusi myös ulos ja kun se aikansa tuijotti suljettua ulko-ovea, päätin pujottaa valjaat sen ylle ja katsoa miten käy. Valjaiden pukeminen ei tuottanut vaikeuksia ja ulos päästiin kohtuullisen reippaasti. Elvis vaikutti yhtäaikaa uteliaalta ja pelokkaalta. Hetken ihmeteltyämme palasimme sisälle. Nyt on ulkona käyty kolme kertaa ja kun kissa on pihalla ollut sylissäni, en ole oikein osannut tietää, väriseekö se pelosta, innosta vai kylmästä. Ilmeisesti kuitenkin uteliaisuus ja into voittavat pelon, sillä ulko-oven vierusta on muuttunut entistä rakkaammaksi paikaksi. Olen lukevinani Elviksen silmistä kysymyksen: koska taas mentäisiin ulos?

Elviksen rakkain lelu on ryppyyn rutistettu paperipallo, jonka perässä se säntäilee säännöllisesti aamuisin ja joskus iltaisin. Ostetut lelut eivät ole ollenkaan niin mielenkiintoisia kuin kynät, matot, paperikassit ja muut tavarat. Nukkumapaikaksi ei kelpaa ostettu kori, vaan lähestulkoon kaikki muut paikat: lattia, pöytä, sängyt, sohvat, pakastimen kansi, lauteet... Kun luen aamulla sanomalehteä, Elvis osallistuu siihen käymällä pitkäkseen lehden päälle.

Onhan meillä vielä paljon oppimista toisistamme, mutta ainakin hyvään alkuun on päästy. Uskon, että Elvis on samaa mieltä - ja lähettää terveisiä tutuille.

Tässä vielä kuva Elviksestä. Se on otettu muutama päivä muuton jälkeen, joten ilmeessä on vielä havaittavissa vähän epäluuloa.

Arja