Hei Kattilan väki.
Minä olen se vähän ujo tyttökissa, joka haettiin Kattilasta omaan kotiin kesällä 1998. Nimeni Jasmin on jostain syystä vääntynyt Jasmuksi. Olen elänyt Heidin kanssa siis kohta kahdeksan vuotta. Olemme erottamattomat. Jos Heidi ja Teppo ovat yötä poissa, saatan protestoida pissaamalla heidän kenkiinsä.
En ole enää ollenkaan niin ujo kuin olin silloin joskus. Pitkät keppimäiset esineet pelottavat minua yhä vähän, ja imuri on KAMALINTA mitä tiedän. Kun se kaivetaan esiin, piilouduin hyvin ja pitkäksi aikaa. Olen kauhean perso silityksille ja ihmisten vatsojen päällä kehräämiselle. Vaikka olenkin varmaan jo yhdeksänvuotias, leikin silti mielelläni. Pakkausnaru on MAAILMAN PARAS leikkikalu. Iltaisin saan hirvittäviä metsästyskohtauksia, ja ryntäilen ympäri pientä helsinkiläiskämppäämme ja tapan mattoja. Olen kova juttelemaankin.
Hyvin menee, mau'un kaikille teille hyvää tätä vuotta.
Jasmu |