Ronja

Heippa!

Tässä olisi tarinan poikasta meidän Ronjasta, jonka haimme lokakuussa 2004 kattilasta.

Muutimme uuteen ensimmäiseen yhteiseen kotiin syksyllä 2004. Parin viikon asumisen jälkeen tunsimme, että kodissamme olisi tilaa pienelle karvaiselle vipeltäjälle, ja kissaihmisinä päätimme, että hankimme kissan. Pentua emme olisi voineet ottaa, sillä opiskelujen vuoksi meillä ei olisi ollut aikaa olla pennun kanssa 24/7, joten päädyimme aikuiseen kissaan.

Selasin päivät pitkät netistä erilaisia lemmikkipalstoja, löytöeläintaloja ja vastaavia, kunnes löysin Kattilan sivut. Silmiin pisti heti pieni, suloinen valkomusta kissa, Ronja. Soitin ja kyselin millainen kissa Ronja oikein olisi. Oli kuulemma hurjan arka ja säikky. Päätimme lähteä kuitenkin käymään Hämeenlinnassa paikan päällä ja katsoa, jos tarjolla olisi muita suloisia otuksia vailla kotia.

Kissakodissa vilisi hurjasti pikkuisia tassuja ja valinnan vaikeus oli suuri. Pari aivan ihanaa otusta uskalsi tulla jopa syliin asti, suurin osa ujosteli. Olimme melkein jo varaamassa Maija nimistä kissaa, kunnes menimme huoneeseen jossa Ronja asusteli. Ja kuinka ollakkaan, tämä "arka" tyttö uskalsi tulla kävelemään jalkojen päältä, kun istuin sängyllä. Ja voi sitä purinan määrää. Itse olin heti sitä mieltä, että Ronja saa meiltä kodin. Avokki taisi miettiä hetken. Varauspaperit kuitenkin tehtiin ja viikon päästä haimme Ronjan kotiin Tampereelle. Kotimatka meni Ronjan sooloillessa :)

Ronja oli todella arka ensimmäisen kuukauden ja viettikin kaikki päivät saunassa. Siellä kävimme pikkuhiljaa häntä rapsuttamassa ja luottamus taisi syntyä. Mutta Ronja silti vietti aikansa sängyn alla. Olimme aika epätoivoisia, kunnes keksimme, että Ronjalle on saatava kisukaveri. Taisi mennä viikko, kun kotiimme ilmestyi hurmaava poikakissa, Tiikeri. Tiikerin oltua meillä parisen päivää, Ronja taapersi sängyn alta pois ja maukaisi hellyyttävästi.

Vuosi 2006: Ronja ja Tiikeri ovat parhaat kaverukset, nukkuvat yhdessä, pesevät toisiaan ja tietysti kisailevat. Ja myös kaipaavat, jolleivät pääse mummolaan yhdessä(ja sitä "itkun" määrä ei voi kuvailla). Ronjasta on tullut oikeastaan minun kissa, Tiikeri pitää enemmän avokista. Ronja esimerkiksi valloittaa tyynyni joka yö ja pitää huolen, että kehrää niin kauan kunnes nukahdan. Ja aamulla tapsuttaa kanssani keittämään kahvia.

Olemme hurjan tyytyväisiä, ettemme ottaneet valmiiksi kesyä kissaa, vaan ansaitsimme itse Ronjan luottamuksen.

Terveisin
Hanna, Kari, Ronja, Tiikeri ja hoitokissamme Elli Tampereelta