Tikru (Orion)

Kissan kanssa on käyty nyt monta keskustelua ulos menemisestä. Se on ollut ulko-ovella ja maukunut, ja minä taas:
-et sä pääse ulos
-mjauu
- et pääse usko nyt
-mjau mjau mjauuu
- ei toi ole mikään syy, et sä osaa viel takas kotiin..
*tikrukisu kävelee ovelta ja hyppää keittiön pöydälle katselemaan ulos*
Minä:
- hah! Luovutusvoitto!! :)

Noo.. mua sitten säälitti sekä itseni että tikruliini, kun se maukui kokoajan ulos, MYÖS YÖLLÄ! Minäpä lähdin siis eläinkauppaan ja ostin sieltä sille hienon hihnan. Hihnan laittamiseen meni aikaa, mutta kisu otti sen leikkinä, ei siis raapinut tai purrut. Ja sitten me päästiin lähtemään ulos.

Aluksi meni hienosti. Tutkailtiin lähiympäristöä ja kuljeskeltiin edessuntakas sinne ja tänne kuten nyt kissan kanssa olettaa saattaa. Kaikki meni hyvin, KUNNES... vastaan tuli pyöräilijöitä. Tikruli hyppäs puskaan ja mä kiskoin sen sieltä sitten väkisin pois sen jälkeen kun pyöräilijät oli menneet. Matka jatkui taas ihan rauhallisesti, kunnes päätin että nyt mennään pihan kautta kotiin. Oltiin jo MELKEIN pihassa, kun sinne ilmestyi ihminen. Kissa hyökkäsi takaisin äkkiä.. No mä pysyin paikoillani, joten se köllähti makoilemaan sitten siihen. Otin sen syliinikin, mutta se vain murisi.

No armahdin tikrun ja lähdettiin metsän kautta toiselta puolelta taloa kotiin. Mutta kas kummaa, juuri kun olin lähellä rappusia, niin ovi avautui ja naapuri tuli ulos ovesta.. Kissa hyppäsi metrin ilmaan ja sen jälkeen sännähti eteen ja taakse ja lopulta kiersi itsensä mun ympäri, eli hihna oli mun jalkojen ympärillä niin monesti kuin hihnaa riitti!!

Ja taas mentiin vähän kauemmas.. nyt päätin että kierretään vähän metsemmän kautta suoraan siihen portaikkoon.. Kissa teki stopin ja kävi makaamaan kun kuuli jotakin ääniä. Nappasin sen syliini, ja päästin alas vasta kun oltiin ihan portaiden vierassä.. VOI MIKÄ VIRHE!! Juuri sillä hetkellä TAAS joku ihminen alkoi höpistä rapuissa jotakin... (raput ovat siis ulkona, mun ulko-ovelta mennään suoraan ulos) ja kissa peruutti metrin taakse päin... JA MITÄ TAPAHTUIKAAN!! Se pääsi karkuun!!! Minä soitin äitille, että mitä mä nyt teen.. se rauhoitteli ja sanoi että mene nyt ihan rauhassa sen perässä äläkä hätäile. No minä sitten seurailin sitä kisulia hetken matkaa, ja sitten se päätti mennä ladon alle. Siellä se sitten maukui ja mä olin neuvoton. Lato kun oli aidattu, en päässyt etupuolelle. Siinä sitten kisuttelin ja maanittelin ja tikruttelin ja vaikka mitä muutaman minuutin, ja sieltä se köpötteli sitten silitettäväksi. Silloin mä nappasin sen kiinni ja sanoin että nyt sitten vien väkisin enkä päästä vaikka kuinka haluaisit. Ja niin me mentiin, ei se vieläkään raapinut eikä purrut, mutta vääntelehti kyllä kaikin tavoin ja maukui ja murisi ja mitä muuta vielä... Luojan kiitos mä pääsin kotiin. Tai siis ME päästiin kotiin. Minä soitin äitille ja sanoin että kaikki on kunnossa, PAITSI että mä sain hermoromahduksen ja hirveät traumat enkä varmasti uskalla viedä sitä enää ulos. Noo äiti sanoi että hihna pitää vaan laittaa tiukemmalle niin kyllä se siellä ulkona tottuu menemään vaikka on ihmisiäkin. Ja tiedän itsekin että sen on pakko päästä ulos, se on selkeästi ollut ulkokissa kun maukuu ulos kokoajan. Joten TOIVON ETTEI ENSI KERRALLA SATU MITÄÄN NOIN TRAUMAATTISTA!! Ehkä tuo vielä joskus naurattaa, mutta ulkona meinasin alkaa itkeä, että nytkö mä sen kisun jo menetin... :(

Muuten meillä on mennyt loistavasti. Kissa tykkää rapsutteluista ja silityksistä ja haluaa olla sylissäkin.. Yöllä nukkui välillä mun viekussa, ja loppuyön vaelteli ja MAUKUI.. joten enpä juuri nukkunut. Ehkä ensi yö sitten sujuu jo paremmin. Kissa on kotiutunut kyllä tosi hyvin, ja nopeasti.. heti ensimmäiseksi kun tultiin niin se söi ja sitten tutkittiin joka nurkka. Hiekkalaatikolla ei sitten käytykään kuin vasta yöllä, mutta onneksi kävi kuitenkin.. ei tarvitse pelätä enää etteikö se sinne osaisi mennä. Kovasti tikru on puhelias kaveri, sen kanssa höpötetään melkein kokoajan. Ostin sille tänään kaupasta hihnan lisäksi pienen värikkään pallon ja kissanminttua, tykkäsi molemmista kovasti. Alkoi heti leikkiä pallolla :)

Kaikki on siis sujunut muuten hyvin, lukuunottamatta nyt tota pientä karkailua. Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.. :)

Terveisin Kati Ylinen