Aslan

13.12.2007

Haimme Aslanin Kattilasta 18. joulukuuta 2006. Olimme käyneet varaamassa hänet jo pari viikkoa aikaisemmin, mutta lääkekuurin vuoksi Aslan luovutettiin meille vasta 18. päivä. Hakureissu osoittautui Aslanille varsin rankaksi ja hän makasikin koko matkan Hämeenlinnasta Helsinkiin kauhusta kankeana ja äänettömänä koppinsa pohjalla ja jäi vielä kotiin päästyämmekin koppiinsa moneksi tunniksi. Saatuamme Aslanin vihdoin ulos kopista, hän piiloutui saman tien sängyn alle, josta lopulta saimme hänet houkuteltua ulos kolmen tunnin sitkeän yrittämisen jälkeen. Saatuamme Aslanin syliimme, hän alkoi kuitenkin yllätykseksemme heti kehrätä tyytyväisenä. Aslan kasvatti reviiriään pikkuhiljaa ja askel askeleelta. Aluksi reviiriksi riitti pelkkä sohva, mutta sohvan käytyä liian ahtaaksi hän lähti pidemmälle. Toisena päivänä koko asunto oli jo tullut tutuksi, mutta liikkuminen oli vielä erittäin varovaista. Päivä päivältä tilanne meni kuitenkin parempaan suuntaan ja viikon kuluttua Aslan oli kuin olisi aina asunut luonamme: se leikki, söi hyvin, nukkui vieressämme, kehräsi ja nuoli kaikkia ja kaikkea. Nuolemisesta onkin tullut Aslanin varsinainen tavaramerkki ja kohteeksi joutuvat niin hiukset, kädet, lattiat kuin muovipussitkin. Näistä erityisesti jälkimmäiset tuntuvat jostakin syystä olevan Aslanin mieleen.

Aslan on tämän vuoden aikana, jonka hän on luonamme viettänyt, osoittautunut varsinaiseksi persoonaksi, joka ei jätä ketään kylmäksi. Kattilan hyllyllä ujona maanneesta kissasta on kuoriutunut esiin sosiaalinen ja iloinen kissaherra, joka on aina siellä, missä ihmisetkin. Aslanin mielestä ihaninta maailmassa on parvekkeella auringonpaisteessa makaaminen, leluhiirten kanssa leikkiminen, hyvän ruoan syöminen ja omistajien kainalossa nukkuminen. Matkustamisesta Aslan ei edelleenkään tykkää, joten matkoille hän ei yleensä lähde mukaan vaan hänen hovikissavahtinsa tulee hänestä tällöin kotiin huolehtimaan.

Aslan näyttää varsin tyytyväiseltä elämäänsä, mutta jos hänen pitäisi vaihtaa yksi asia, niin hän todennäköisesti haluaisi itselleen kissakaverin. Aslanhan on “aiemmassa elämässään” tottunut muihin kissoihin ja aina esimerkiksi televisiossa kissan nähdessään riemastuu suunnattomasti. Jos Aslanin huonetoverin ”Tumnuksen” omistajat sattuisivat tämän kirjoituksen näkemään, niin Aslan haluaisi lähettää Tumnukselle paljon rakkaita terveisiä! Me Aslanin omistajat puolestaan lähetämme koko Kattilan väelle terveisiä ja kiitämme mahtavasta työstä, jota teette kissojen hyväksi. Tiedä vaikka jonakin päivänä ajaisimme jälleen Kattilaan pihaan - tällä kertaa hakemaan Aslanille kissakaveri!

Terveisin

Outi, Juha ja Aslan