Kita

Takkuturkki, nykyisin Kita

Tulin tuonne Kattilaan loka- marraskuun vaihteessa ensimmäisten lumien aikaan. Olin silloin noin puolen vuoden ikäinen, painoa oli n. kilo, pitkät karvat oli takussa, jossain oli hännänpäänikin mennyt poikki ja takajalat oli melkein vereslihalla. Kova nälkäkin oli.
Tytöt kiikuttivat minut lääkärille ja ne siellä ajeltiin takut pois. Meinasi tulla ihan kylmä mutta tuo mamma toi sitten tekemänsä villapaidan ja puki sen päälleni. Sitten oli jo lämpimämpi.
Sitten sainkin nuhan ja mamma kiikutti minut kotiinsa hoitoon. Sanoi että saan jäädä kotiin.
Kotona oli vastassa sellainen iso, musta, möhkäle, joka aluksi pelotti kauheasti, ja piti sen nenällekin kynnet räppästä, kun se niin pelotti.
Nuhan takia kieleni meni rikki ja mamma syötti kissanruoka velliä, kun en itse syönyt. Se ei oikeastaan ollut mitään kivaa, mutta meni sillä nälkä ohi. Jouluksi alkoi sitten nuha hellittää. Painokin oli siinä vaiheessa noussut jo reiluun kahteen kiloon.
Nyt sitten ollaan jo kohta kevääseen kääntymässä. Mamma käytti minut tuolla Serbanilla kun alkoi kuulemma haista tuo laatikolla käyntini. Jotainhan ne vei tuolta hännän alta.
Tuo iso musta möhkäle, Ozzy nimeltään, on nykyään aika kiva kaveri ja sen huulissa on kiva roikkua, ja läpsiä nenälle kun se makaa sohvalla. Ollaan me vähän riehuttukin täällä kotona kun oltiin keskenään, on mennyt muutama raksukipponi rikki, ja vähän muutakin.
Mamman pohkeiden perässä on kiva juosta ja näykkiä niitä, kun mamma kävelee paljain jaloin. Ja gerbiiliä olen koittanut saada kiinni siitä asti kun tulin, mutta se on tuolla lasin takana, kun en sinne pääse. Leluja minulla on paljon, ja mamma joutuu aina kaivamaan niitä TV-tason alta pois. Painoa minulle on nyt kertynyt jo 4,5 kilon verran, olen siis aika iso poika jo, ja karvatkin on kasvaneet takasin, eikä minun tarvitse pitää enää villapaitaa. Hauskin leikki on se kun mamma heittelee narua jossa on sulkia päässä, sen perässä tykkään juosta. Ja jos mamma hetkeksi lopettaa, niin märmätän sille. Jutteleminen on kivaa ja mamma usein jutteleekin kanssani.
Nykyään en enää syö niin ahneesti kun Kattilaan tullessani. Nyt tykkään suurimmaksi osaksi vaan raksuista.

Tässä on kuva minusta kun minulla oli vielä villapaita ja minusta ja Ozzysta. Ozzyn viereen on kiva mennä pötköttämään, kun siinä on lämmin.

Pari vuotta siinä meni ennen kun joku vei sydämen ja kotiin kannoin.

T: Kita, Ozzy, Kiti ja Marko