Laikku

Heipä hei vaan Kattilan väki!!

Minä Laikku saavuin uuteen kotiin 14.4.2007 paikkaan nimeltä Tervakoski. Matka oli pitkä ja jännittävä, mutta maltoin kiltisti odottaa kanto kopassani. Uudet omistajani hakivat minulle kaupasta heti ruokaa ja pissahiekkaa. Jouduinkin sen aikaa olemaan yksin autossa. Se oli melko pelottavaa. Talo jossa minun sitten oli määrä asustella oli melkoisen korkea ja menimme sisään ylimmäisen kerroksen viimeiseen asuntoon. Tuoksujen ja uusien asioiden tutkimiseen meni loputtomasti aikaa vaikka asunto ei kovin suuri ollutkaan. Parin tunnin tutkinnan jälkeen päätin haukata hieman evästä. Tarjolla oli kuivaruokaa sekä säilykelihaa. Päätin kuitenkin tällä kertaa tyytyä raksuihin.

Eniten pidän maukumisesta, oven kahvoihin hyppimisestä, ikkunaverkoissa kiipeilystä ja ulkoilusta vaikka se valjaissa tapahtuukin. Joskus saa nuhteluita ikkunoissa kiipeilystä, mutta olen jo joskus ajatellut totellakkin omistajieni käskyjä. Valjaissa olen utelias ja jolkottelen hihnan päässä kuin koira (vaikken niistä tykkääkkään) ja nuuskin metsässä paljon. Säikähtelen myös vähän väliä, kaarnan paloista lintuihin. Kova äänisiä autoja varsinkin pelkään ja menen niistä aivan sekaisin. Onneksi minulla on kuitenkin rauhalliset omistajat ja pystyn itsekkin rauhoittumaan vähän ajan kuluttua. Tykkään myös matkustaa omistajieni kanssa mökille, koska siellä saan olla koko päivän ulkona pitkän hihnan päässä. Sinne tekee mieli aina uudestaan. Kotona lempi paikkojani ovat sänky ja sohva. Sänkyä on joskus kiva raapia ja äiti onkin sanonut että sitä saa raapia kun se ostaa uudet patjat. Saan paljon huomiota, rapsutuksia, rakkautta ja silittelyä. Siksi olenkin ajatellut istua nököttää eteisessä odottamassa kun omistajani tulevat töiden ja koulun jälkeen kotiin. Sitten otan vastaan hellittellyt ja joskus saatan puskea ja "suukottaa" omistajiani kasvoille. Rakastan myös nukkua peiton alla. Juu se on lempi paikkojani. Siellä on niin lämmintä ja mukavaa.

Mitä leikkimiseeni tulee, rakastan kuitista tehtyä palloa!!! Sen perässä jaksaa viilettää niin kauan kunnes se hukkuu jonkin kirjahyllyn tai lipaston alle. Lempi leikki aikaani on ilta. Silloin juoksen hullun lailla ympäri taloa ja toivon että joku heittäisi kuittipalloa minulle. Yleensä joku sen tekeekin ja silloin silmäni ovat suuret kuin pullon pohjat innostuksesta. Kuittipalloa on myös kiva kuljettaa suussa, koska se on niin kevyt ja sitten heittelen sitä ympäri ja ämpäri ja viiletän sen perässä.

Olen myös siitä erikoinen kissa, että pidän mahan alta rapsuttamisesta, se on mukavaa. Minulle outoja piirteitä ovat myös etten ole niinkään kiinnostunut omistajani tyttären gerbiileistä tai hamsterista. Niitä on kyllä kiva seurata, mutta en ymmärrä mitä niille kuuluisi tehdä. No ehkä minä tyydyn vain noihin kuittipalloihin. Nyt onkin aika lähteä lepämään. Kulumisiin!