Mikki ja Pikku-Hukka

Mikki ja Pikku-Hukka

Mikki (ent. Miro) tuli luoksemme jouluna 2002 arviolta kahden vuoden iässä. Iso ja komea musta kolli viihtyi uudessa kodissaan heti, ja hurmasi kaikki rauhallisella ja viisaalla luonteellaan. Mikki söi ensimmäisen vuoden ajan vain raksuja, mutta paljon! Myöhemmin alkoi muukin ruoka maistua, minkä seurauksena tällä kullanmurullamme on arvokkaasti vanhenevan kissauroksen jykevä keho… Mikki rakastaa rutiineja ja turvallista elämää. Paras paikka nukkua on tietenkin isäntäväen jalkopäässä. Mikki pitää pienistä lapsista ja muistakin vieraista, eli on todella sosiaalinen. Usein on tullut miettineeksi, mikä saa ihmisen hylkäämään näin jalon otuksen… No meidän onneksi Mikki päätyi Kattilaan ja sitä kautta iloksemme.

Pikku-Hukka (ent. Mörrinen) on n. vuoden ikäinen kissapoika, joka tuli Mikin seuraksi lokakuussa 2006. Nimensä Pikku-Hukka sai siitä, että tullessaan se oli niin pieni, että joutui jatkuvasti hukkaan… se meni niin kätevästi kerälle mitä pienimpiin koloihin ja jäi sinne nukkumaan. Hukka oli tullessaan todella arka, mutta rohkaistui muutamassa päivässä kulkemaan ympäri taloa ja tutustumaan Mikkiin. Mikki oli aluksi hieman näreissään tulokkaalle, mutta kuten kuvasta näkyy, pojista on tullut läheisiä ystäviä! Pikku-Hukan arkuus näkyy yhä siinä, että vieraiden tullessa se pysyttelee näkymättömissä ensimmäiset puoli tuntia, mutta tulee sitten varovasti sanomaan päivää.

Pikku-Hukka on superiloinen ja vauhdikas temmeltäjä, joka tekee selvää jälkeä kasveista, pahvilaatikoista ja leluhiiristä. Sen bravuuri on leluhiiren noutaminen, vaikka olemme yrittäneet sanoa, että noutaminen on koirien hommaa… Hukka on tuonut Mikin elämään toimintaa ja vauhtia. Painiottelut sekä takaa-ajot ovat päivittäistä huvia, ja välillä otetaan yhdessä tirsat. Aika ajoin Mikki päättää, että on pesuaika, ja silloin Pikku-Hukka saa kunnon puhdistusoperaation, halusi tai ei.

Kiitos Kattilan, nämä kissaherrat ovat löytäneet meidät sekä toisensa.

T. Pikku-Hukka, Mikki, Aku, Jesse ja Laura