Piu

Piu tuli meille perjantaina 16.3.2007. Koko matkan Piu ulvoi kuin susi, enpä ole moista ennen kuullut. Kotona hän rohkeasti tutkiskeli kaikki paikat katonrajoja myöten. Pari yötä meni levottomasti, kuin olisi tullut vauva taloon. Piu oli huomionkipeä ja hyvin seurallinen. Minusta se otti heti luottohenkilön ja hakeutui kainalooni sohvalle nukkumaan. Jos vain siitä johonkin karkasin, Piu mankui ja tuli heti tarkistamaan, minne olin mennyt. Lapsia Piu sietää hyvin, vaikka onkin pari kertaa raapaissut, oppivathan äkkiä käsittelemään kissaa. Viikonlopun aikana Piu aivasteli usein ja sanoinkin leikilläni, että onkohan Piu allerginen meille. Muuttostressin myötävaikutuksella Piun flunnssa sitten paheni ja se onkin ollut nyt kunnon nuhassa. Soitin useampaan kertaa lääkäriin ja lopulta käytinkin Piuta lääkärissä. Lääkäri antoi antibioottireseptin ja lääkitys aloitettiin eilen. Toivottavasti lääke vähän auttaisi. Aluksi Piu söi koko ajan, mutta nyt tietysti vähemmän kun on nuhassa. Puolin ja toisin olemme heti kiintyneet toisiimme ja olemme olleet iloisia, että päädyimme ottamaan Piun meille. Sitten, kun Piu tervehtyy, hän saa vielä rokotuksen ja hampaiden putsauksen. Sitten harjoitellaan valjaiden käyttöä ja käydään sitten kesällä vähän takapihalla. Auringossa hän tuolla nytkin nautiskelee omassa kopassaan. Illalla taas vähän höyryhengitellään yhdessä lakanan alla ja sitten jonkun meistä viereen nukkumaan.

Terveisin Taina, Antti, Lassi ja Tytti