Pörri

Pörri-kissa

Katselimme pitkin syksyä Kattilan sivuja ja ihastuimme jo silloin Pörriin. Pörri näytti nenilleensä saaneelta kollilta, mutta paljastuikin sitten söpöksi pikku tyttökissaksi. Pörri oli Kattilassa kovin arka eikä antanut tulla lähelle, mutta oli kuitenkin eloisa ja kovin juttelevainen. Niinpä pörri sitten lähti meidän matkaamme, emmekä ole katuneet.

Alussa Pörri viihtyi paljon piilossa ja halusi olla näkymätön. Uteliaisuus kuitenkin voitti öisin ja Pörri tutustui paikkoihin nopeasti. Ensimmäisenä yönä heräsimme Pörrin tuijotukseen läheiseltä ikkunalaudalta, josta oli tullut meitä tarkkailemaan. Viikon jälkeen Pörrillä oli jo monta paikkaa, joista se tykkäsi tarkastella uutta asuinpaikkaansa. Varsinkin takan edusta ja ikkunalaudat ovat olleet sen lempipaikkoja. Hämärän tultua se lähtee polkkaamaan ja aamuyöstä meno on välillä melkoista.

Varsinkin aamuisin ja iltaisin ennen muiden nukkumaanmenoa se kaipaa kovin silitystä ja tykkää leikkiä. Syliin se ei tule vielä, mutta muuten alun arkuudesta ei ole paljoakaan jäljellä. Lempiruuaksi on paljastunut itsekalastetut silakat kuivamuonan vastapainoksi. Hassuja tapojakin Pörrillä on, kuten viltin möyhennys ennen nukkumaanmenoa. Myös pahvilaatikot tuntuvat olevan Pörrin mieleen, niistä kun lähtee mukavasti palasia tassuilla. Laatikon silppuamista lukuun ottamatta Pörri on ollut todella siisti ja tiennyt myös hiekkalaatikkonsa tarkoituksen. Pörri on myös oppinut avaamaan taiteovia ja muutenkin yllättänyt välillä taidoillaan. Pörri on tuonut paljon iloa elämäämme. Kiitokset Pörristä Kattilan väelle, teette arvokasta työtä!

Terveisin,
Janne, Heli ja Pörri