Uljas

Uljaksen tarina

Tammikuun alussa päätimme mennä ”vain katsomaan” kissoja Kattilaan, mutta vierailun tuloksena Uljas-kissa muutti meille jo samana iltana. Heti aluksi se vilahti sängyn alle, eikä sieltä hevillä pois tullut. Ruokakaan ei parina ensimmäisenä päivänä maistunut. Uljas antoi kuitenkin silitellä ja siellähän me leperreltiin molemmat sängyn alla uudelle kehruukoneellemme.

Puolen vuoden aikana Uljas on kotiutunut hyvin ja hellyyttä sillä pojalla riittää jaettavaksi, tosin välillä hellät pukkaukset muuttuvat silmänräpäyksessä armottomiksi hyökkäyksiksi. Onneksi yölliset terrori-iskut isännän ja emännän varpaisiin ovat viime aikoina vähentyneet. Muuten Uljas on ollut kyllä tosi kiltti kisu, mitään tuhotöitä ei vielä ole tapahtunut ja onpa se ehtinyt osoittaa jo hyödyllisyytensäkin nappaamalla kaksi asuntoomme eksynyttä hiirtä. Ja kesän saapuessa on alkanut myös hurja kärpäsjahti!

Aluksi luulimme saaneemme laiskan ja hiljaisen kissan, mutta innostuessaan Uljas laittaa matot rullalle ja harjoittelee hurjia hyppyjä ikkunalaudoille tai viilettää pallon perässä pää viidentenä jalkana. Se on myös osoittautunut oikeaksi suupaltiksi, erityisesti aamuisin juttua riittää. Harmi, ettei kaikkien maukumisten ja purinoitten merkitys ole vielä selvinnyt meille omistajille… Toisinaan taas Uljas haluaa olla omissa oloissaan ja silloin se piiloutuu vaatekaappiin ja makoilee siellä aivan hiljaa.

Suuri kiitos Kattilan väelle arvokkaasta työstänne, jonka ansiosta luonamme asuu maailman hassuin ja ihanin kissaherra! Toivotamme kaikille oikein kissamaisia kesäpäiviä!

Jenni, Sauli ja Uljas