Vihtori ja Miranda

Vihtori ja Miranda (silloiset nimetön ja kikero) haettiin kissakoti Kattilasta
pimeänä marraskuun iltana 17.11. 2005. Silloin 3 kk vanhat sisarus-kissat olivat
ainoina pentueestaan jäljellä, molemmat täysin mustia väriltään. Kattilassa oli myös kirjavia harmaa-valkolaikukkaita kissanpentuja vailla kotia, mutta Vihtori ja
Miranda valloittivat minun ja avomieheni sydämen ensisilmäyksellä.

Alkutaival oli vaikeaa, molemmilla kissoilla oli huono vastustuskyky ja he olivat
molemmat sairastaneet sitkeää flunssaa jo kissakodissa. Samoin molemmilla kissoilla todettiin aktiivinen herpes-tulehdus silmissä jota sitten hoidettiin vallan Malmin eläinklinikan silmäspesialistilla asti. Samoin Vihtori-ressukalla oli sikaripunkin kaltaista ihottumaa niskassa todennäköisesti johtuen myös herpeksestä. Onneksi antibiootit purivat ja eläinlääkärien ennusteiden mukaan kun kissat täyttivät vuoden 15.8.2006 rauhoittui sairastelu ja terveitä ja onnellisia ovat molemmat sen jälkeen olleet.

Vihtorista on kasvanut iso rontti, lähemmäs 7 kiloa painava tiikeri astelee kotonaan valtiaana. Vihtorilla on selkeä hallitsemis-kompleksi, joka ilmenee vahvana reviiriviettinä ja pikkusiskon kiusaamisena. Ottaapa tuo mammastakin välillä mittaa, Vihtori on selkeästi päättänyt että hän kotona määrää kaapin paikan. Ainahan se ei toki ihan niin mene, ja silloin pidetäänkin mykkäkoulua jos esim. ruoka ei juuri sillä sekunnilla ilmesty lautaselle kun herra niin päättää.

Vihtori viihtyy huomion keskipisteenä, hän aina vieraille näyttää kaikki parhaat
temput ja jaksaa leikkiä lelujensa kanssa tuntitolkulla. Vihtori on mamman poika ja nukkuukin yönsä mamman jalkopäässä. Parasta huvia Vihtorin mielestä on kärpästen jahtaaminen keittiön ikkunalaudalla.

Siskonsa Miranda jäikin sitten pikkutytöksi, nyt jo 2 ja puolivuotias neiti on vain
vajaat 3 kiloa painava ja puolet veljeänsä pienempi. Miranda on myös kovin arka ja rauhallinen, vieraiden saapuessa Miranda piileskelee hetken kylpyammeen alla
ennenkuin hiipii varovasti vieraita haistelemaan. Miespuoliset vieraat ovat jostain syystä erityisesti Mirandan mieleen ja heille pikkuneiti armotta flirttailee. Oman isän kainalo on tyttöselle paras paikka maan päällä.

Miranda pelkää kovia ääniä ja ovikelloa. Eikä varmaan arkuus äkkiä paranekkaan koska veljensä hyökkäilee Mirandan kimppuun kulmien takaa ja nurkista. Vasta nyt isompana neitinä on Miranda uskaltanut välillä puolustautua ja sivaltaa silloin tällöin veljeänsä kuonolle jos leikit käyvät liian rajuiksi. On siinä mammalla kova homma pitää kurissa raju ja tanakka velipoika joka on painonsakkin puolesta "lievässä" ylilyöntiasemassa.

"Lapset" Vihtori ja Miranda tulevat aina perheessämme etusijalla. Iltamenot sovitaan vasta sen jälkeen kun on varmistettu että kissoille on ollut tarpeeksi aikaa. Lasten kanssa leikitään joka ilta ja molempia hellitään päivittäin sylissä ja rapsutellaan. Silloin tällöin saattaa myös herkkupala rasvatonta kalkkunaleikettä tai seitiä eksyä lasten lautaselle kissanruoan lisäksi. Sekä Miranda että Vihtori rakastavat pet postin Royal Canin kissojen kuivamuonaa (kanan makuista) ja lisäksi syödään aamuin illoin märkää ruokaa joko whiskassia tai latzia, ja muutama kerta viikkoon molempien herkkua tonnikalapaloja vedessä.

Miranda ja Vihtori ovat tärkeitä perheen jäseniä jotka tulevat kuulumaan elämäämme kunnes he siirtyvät kissojen taivaaseen, joka toivottavasti tapahtuu vasta monien vuosien päästä. Miranda ja vihtori lähettävät isänsä ja äitinsä kanssa terveisiä kissakoti Kattilaan ja kiittävät vielä huolenpidosta ja jaksamisesta tehdä tärkeää työtä kissojen hyväksi. Heidän panoksensa kissojen hyvinvoimisen eteen ei ikinä unohdu eikä arvostuksemme heitä kohtaan vähene.

Ihanista kissoista vielä kiittäen,

Saana Syrjäläinen