Takaisin              
   

Siiri

  08.1.2008  
               
 
   

Meidän pikkuinen Siiri neiti lähettää terveiset kaikille!
Siiri haettiin Kattilasta lokakuun puolivälin tienoilla 2007, sisaruksia
oli kolme jotka kaikki yhtä arkoja ja villejä. Otimme Siiristä
itsellemme siis pienimuotoisen haasteen, kesyyntyyköhän se koskaan oli
ensimmäiset ajatukset kun kissa oli kotiin saapunut ja lymysi
ensimmäiset viikot vain sohvan ja muiden huonekalujen alla. Myöskin
ensimmäisinä shokkihetkinä uudessa kodissa yritettiin kiivetä seiniä
pitkin.. No ei siinä kauaa mennyt kun pikkuneiti lähti tutkimaan mitä
asunnosta oikein löytyykään. Hiekkalaatikko löytyi heti, ruokakin oli
aina öisin kadonnut, ei sinne muuten uskaltanut mennä käymään!
Yllättävän nopeasti Siiri tuli tutkimaan paikkoja jo ihmisenkin
läsnäollessa, ja sen jälkeen kesyyntyminen onkin tapahtunut erittäin
nopeasti!
Vähän nykyhetkestä, Siiri on osoittautunut hyvin eloisaksi
pikkukaveriksi, joskus pitäisi olla mittaamassa mittarin kanssa kisun
vauhtia kun spurttailee kämpän päästä päähän. Ja se vauhti on muuten
aika kovaa! Välillä taitaa tajuta jarrujen tarpeellisuuden liian
myöhään, kuuluu vain kops kun törmää kaappiin kovassa
vauhdissa, mutta se ei paljoa hetkauta, kaasu pohjaan vain takaisin ja
uutta spurttia! Leikkiä Siiri voisi vaikka koko päivän, leikin avulla
oikeastaan saimmekin kesyyntymisen alkamaan, kun uskaltautui lelun
perässä tulla jo vähän ihmisten ilmoille. Nykyään Siiri viettää
aikaansa meidän kanssa tässä, makoilee sohvalla lempivilttinsä päällä
(jota on ihan parasta kynsiä!) tai leikkii. Täysin lasitettu parveke
antaa myös mahdollisuuden päästää kisu välillä parvekkeelle, siitäkin
Siiri tykkää.
Ensimmäiseksi antoi silittää ruokakupilla, nyttemmin jo vähän enemmän
muuallakin. Jopa vieraiden! Edelleen arastelee nopeita liikkeita, mutta
jos on tarpeeksi ovela ja ottaa lelun käteen ja sillä houkuttelee kissan
viereen niin varmasti saa silitettyä ainakin vähän. Ruokaa syömään ei
tarvitse kahta kertaa pyytää, kyllä tullaan heti kiehnäämään jalkoihin
kun vähän kuullaan että ruokaa olisi tulossa.
Siiristä on tullut ehdottomasti tämän asunnon pikku prinsessa, joka
tuntee kyllä arvonsa varsinkin kun on vallannut itselleen kokonaisen
pätkän sohvasta ja katsoo pitkään takaisin jos joku yrittää sitä
paikkaa vallata.. Sähiseminen on jäänyt melkeinpä kokonaan pois, ennen
sähistiin ihan kaikelle, jos lähestyi askeleellakaan tms. Eipä paljoa
kisua hetkauta enää ihmisen läsnäolo.
Siiri lähettää terveisensä myöskin valko-mustille sisaruksillensa :)

t. Siiri, Jonna ja Tuomas