28.10.08 uusi asukas saapui. Ensimmäiset pari tuntia Milli meni viuhuen paikasta toiseen tutkiessa ja nuuhkiessa joka nurkan ja sopen. Joka komeron ja kaapin perällekin oli päästävä. Kun asunto oli pääpiirteittäin tutkittu tuli Milli jo kovasti seurustelemaan.

Melkein puoli vuotta yhteiseloa takana ja hyvin menee. Monta kertaa on kyllä tullut mietittyä, että kuvaavampi nimi olisi ollut Prinsessa tai Primadonna. Milli on todella omapäinen, omalla tavallaan vaativa, suuri persoona. Hän osaa hyvin tehdä selväksi jos jokin ei miellytä, jos hän haluaa jotain tai haluaa osoittaa mieltään. Tämä vaativuus näkyy esimerkiksi ruokapuolessa siten, että vain liharuoka kelpaa. Monia eri merkkejä toin kokeiltavaksi kun yritin selvittää mikä neidin makunystyröitä miellyttäisi. On Millillä omat herkkuhetkensäkin. Viikonloppuisin maistuu tonnikala ja silloin tällöin muutama maitonappi. Joitakin ruokiani saan jakaa Millin kanssa. Voileivästä on annettava vähän kinkkua, aamupalasta Milli odottaa saavansa jogurtin lopun tai maitotilkan kulhon pohjalta.

Milli on todella seurallinen. Hän tulee aina perässä huonetta vaihtaessa, vessaankin on päästävä mukaan ja suihkusta tullessa on
neiti odottamassa. Milli on myös verbaalisesti lahjakas. Hän suureen ääneen osaa vaatia huomiota ja hänen kanssaan tulee päivän aikana juteltua kovastikin. Tyytyväisyyttä osoitetaan kovaan ääneen kehräämällä ja kättä nuolemalla. Syliin on usein pakko päästä. Keksipä neiti ihan itse, että hän voi vaikka lattialta suoraan syliin hypätä. Useimmiten tähän osaa varautua, mutta välillä Milli saattaa vaikka selän takaa hypätä olkapäälle. Silloin on toivon mukaan ollut pakseumpi paita päällä.

Ulkoilupuoli sujuu kohtalaisesti. Milli on ulkona hyvin arka, joten ulkoiluajankohdan on oltava rauhallinen ja reitti tuttu. Nykyään pikku tassut tipsuttavat jo melko reippaasti ja onpa puussakin tullut kiipeiltyä. Valjaiden kanssa ei ollut ongelmaa, Milli antaa pukea ne kiltisti.

Paitsi seurallinen niin Milli on myös hyvin leikkisä. Pariin kertaan päivän aikana toistuvat hepulikohtaukset ilmenevät häntä pystyssä silmät mustaksi laajenneina juoksenteluna huoneesta toiseen. Välillä kolina käy. Omia leikkipalloja löytyy useita ja kädessäni erottuu naarmuja hyökkäysharjoitusten jäljiltä.

Milli on niin omaehtoinen tapaus, että lapsiperheeseen häntä olisi ollut vaikea kuvitella. Muut eläimet ovat myös ehdoton ei. Toisia kissoja Milli pelkää kovasti, mutta vanhempieni belgianpaimenkoiraa Milli kyllä uskaltaa ojentaa. Oman perheen parissa viihdytään parhaiten ja vieraita kohtaan Milli ei ole läheskään yhtä seurallinen ja sosiaalinen. Milli on oikein äidin tyttö.
Ohessa muutama kuva.

T: Sara, Janne ja Milli