Hei kattilaiset!

Nippe ja Nappe ovat nyt jo yli vuoden ajan olleet suuri osa meidän perhettä. Nimet vaihdettiin paremmin poikien luonteita kuvaaviksi ja raidallisesta tuli Tiikeri ja mustasta Uuno. Tiikeri osoittautui ovelaksi ja vahvaksi kisuksi ja kun se vielä näyttääkin tiikeriltä niin nimi sopii mainiosti. Uuno sitten taas on osoittautunut hieman hölmömmäksi kisuksi ja loppu onkin sitten historiaa!

Poikien tarina alkoi kun joku sydämetön epäihminen oli hylännyt ne moottoritien levähdyspaikalle pahvilaatikossa. Ystävälliset ihmiset olivat toimitaneet noin 6 viikkoiset pennut kattilaan josta me sitten ne haimme. Pojilla oli kova nuha meille saapuessa mutta se meni onneksi ohi ensimmäisen viikon kuluessa. POjat olivat myös erittäin arkoja, suorastaan pelokkaita, aluksi ja ensimmäinen viikko menikin lähinnä sohvan alla lymytessä ja hiljalleen ympäristöä tutkiskellessa. Uunon ekat pissat ja pökäleet tuli olohuoneen lattialle, mutta ja johtui pelosta mennä huoneen toiseen nurkkaan laatikolle. Laatikon siirto lähemmäs sohvaa korjasi tilanteen välittömästi ja viikon jälkeen latikko löytyi jo vessasta saakka. Kahden viikon asustelun jälkeen pojat rupesivat ottamaan läheisempää kontaktia meihin ihmisiin ja kolmannella viikolla ne olivatkin jo ihan sylikissoja. Emme hoputtaneet alussa tutustumista vaan annoimme kissojen lähestyä kun se niistä tuntui sopivalta ja taktiikka toimi täydellisesti.

Nyt yli vuoden yhteiselon jälkeen emme voisi olla onnellisempi päätöksestä ottaa pojat osaksi meidän elämää. Pojat eivät ole kertaakaan raapineet tai purru ketään tai olleet milläänlailla ilkeitä! Toimintaa sen sijaan kyllä riittää kotona loputtomiin. Itsepäisiä ja tuohukkaita kun ovat, ei pikku vahingoilta voi välttyä, mutta sehän on itsestään selvää pikku kisujen kanssa. Maljakoita mennyt muutama ja aamun hesari on joskus hieman kulmista "järsitty" jne. mutta nehän kuuluu asiaan :) Pojat ovat viihtyneet loistavasti ja miksipä eivät olisi, ovathan ne meidän silmäterät ja huomion keskipisteitä!

Laitanpa vielä tähän samaan kuvan pojista viime keväältä.

Ja sitten vielä lopuksi kaikkein tärkein eli mielettömän suuri kiitos Kattilan mahtavalle porukalle meidän pojista ja ennenkaikkea siitä tärkeästä työstä, mitä te teette kaikkien hylättyjen ja väärin ymmärretyjen kissojen puolesta!!

Terkuin Uuno ja Tiikeri, Janne ja Jaana