Kissatarinoita

Oletko antanut uuden kodin Kattilan kissalle?
Lähetä meille tarinat, kuulumiset tai terveiset, julkaisemme niitä sivuillamme.
tarinat@kissakotikattila.net

Elma 
20.3.2007 

Haimme silloisen Siron, nykyisen Elman Kattilasta tammikuun 07 alussa, jolloin se oli juuri parantunut monista pentuajan vaivoistaan. Aluksi uudessa kodissa hieman jännitti, mutta jo hetken päästä tuli kisu sohvan alta puskemaan meitä kehräten. Jo Kattilassa usein käydessämme alkoi se kehrätä ujoudestaan huolimatta. Heti alusta asti hiekkalaatikolla käynti onnistui ja huomasimme heti, että Elmahan on täysin sylikissa! On sitten perheenjäsen tai täysin vieras, niin kaikki sylit käyvät!

Elma on ollut erittäin utelias ja kaikkiin paikkoihin pitäisi päästä. Aluksi lempi rauhoittumispaikka oli saunan lauteet, mutta nykyään Elma kiipeää ”tikapuita” pitkin parvisänkyyn! Lidl’lin juomapulloissa on sellaisia korkkeja, joissa ei ole mitään teräviä reunoja. Ne pitävät lattialla hauskaa ääntä, ja niitä voi kantaa suussa vaikka mihin, lempileluja!

Heti aluksi tutustuimme myös naapurin Unto-kissaan, josta tuli nopeasti Elman poikaystävä. Nykyään riehutaan yhdessä säännöllisesti jommankumman kotona. Myös ulkona käymme, vaikka valjaat oudot ovatkin. Ulkona ne kuitenkin äkkiä unohtuvat. Ulkona on vielä hieman jännää, mutta pikkuhiljaa siihenkin tottuu. Odotamme innolla kevättä ja kesää!

Elmalla on aina ja kaikessa vauhti päällä, mutta aina välillä on levättävä ja käperryttävä lähimpään syliin. Elma kehrää paljon ja juttelee myös. Terkkuja myös Elman veljille, sisko on hyvin onnellinen. Kiitos Kattilan väelle, että saimme näin ihanan ja rakastettavan perheenjäsenen! Toimintanne on todella tärkeää, nähdään pian taas!

Miau! Elma ja Hanna & Jukka

Piu
25.3.2007

Piu tuli meille perjantaina 16.3.2007. Koko matkan Piu ulvoi kuin susi, enpä ole moista ennen kuullut. Kotona hän rohkeasti tutkiskeli kaikki paikat katonrajoja myöten. Pari yötä meni levottomasti, kuin olisi tullut vauva taloon. Piu oli huomionkipeä ja hyvin seurallinen. Minusta se otti heti luottohenkilön ja hakeutui kainalooni sohvalle nukkumaan. Jos vain siitä johonkin karkasin, Piu mankui ja tuli heti tarkistamaan, minne olin mennyt. Lapsia Piu sietää hyvin, vaikka onkin pari kertaa raapaissut, oppivathan äkkiä käsittelemään kissaa. Viikonlopun aikana Piu aivasteli usein ja sanoinkin leikilläni, että onkohan Piu allerginen meille. Muuttostressin myötävaikutuksella Piun flunnssa sitten paheni ja se onkin ollut nyt kunnon nuhassa. Soitin useampaan kertaa lääkäriin ja lopulta käytinkin Piuta lääkärissä. Lääkäri antoi antibioottireseptin ja lääkitys aloitettiin eilen. Toivottavasti lääke vähän auttaisi. Aluksi Piu söi koko ajan, mutta nyt tietysti vähemmän kun on nuhassa. Puolin ja toisin olemme heti kiintyneet toisiimme ja olemme olleet iloisia, että päädyimme ottamaan Piun meille. Sitten, kun Piu tervehtyy, hän saa vielä rokotuksen ja hampaiden putsauksen. Sitten harjoitellaan valjaiden käyttöä ja käydään sitten kesällä vähän takapihalla. Auringossa hän tuolla nytkin nautiskelee omassa kopassaan. Illalla taas vähän höyryhengitellään yhdessä lakanan alla ja sitten jonkun meistä viereen nukkumaan.

Terveisin Taina, Antti, Lassi ja Tytti

Ruudolf 
20.4.2007 

Hei !

Itsenäisyyspäivänä 2006 meille muutti Kattilasta Ruudolf. Hän on tietysti musta poikamies. Asuimme Ruudolfin meille tullessa omakotitalossa, mutta nyt asustamme rivitalossa.
Pienelle pihallemme paistaa usein aurinko ja Ruudolf nauttii, kun saa pötkötellä lämpimässä, vaikka onkin panta ja liikkumavapaus rajoitettu. Mökillä Ruudolf viihtyy myös, kuten kuvasta näkyy.

Terveisin Merja Kujala

Kitty (Kata) 
23.4.2007 

Hei !

Kävimme hakemassa Kittyn lauantaina. Kotimatka Helsinkiin meni "maukuen" ja kun päästiin perille, niin tutkittiin paikat. Ja jo puolen tunnin päästä Kitty oli kun olisi aina asunut meillä. Nyt ollaan oltu pari päivää ja kaikki mennyt hyvin. Kitty on nukkunut parvisägyssä tyttöni kanssa ja päivisin olemme leikkineet. Sylissä tykkää olla rapsuteltavana.

Terveisin Kirsi ja Nea

Mikki ja Pikku-Hukka 
27.4.2007 

Mikki ja Pikku-Hukka

Mikki (ent. Miro) tuli luoksemme jouluna 2002 arviolta kahden vuoden iässä. Iso ja komea musta kolli viihtyi uudessa kodissaan heti, ja hurmasi kaikki rauhallisella ja viisaalla luonteellaan. Mikki söi ensimmäisen vuoden ajan vain raksuja, mutta paljon! Myöhemmin alkoi muukin ruoka maistua, minkä seurauksena tällä kullanmurullamme on arvokkaasti vanhenevan kissauroksen jykevä keho… Mikki rakastaa rutiineja ja turvallista elämää. Paras paikka nukkua on tietenkin isäntäväen jalkopäässä. Mikki pitää pienistä lapsista ja muistakin vieraista, eli on todella sosiaalinen. Usein on tullut miettineeksi, mikä saa ihmisen hylkäämään näin jalon otuksen… No meidän onneksi Mikki päätyi Kattilaan ja sitä kautta iloksemme.

Pikku-Hukka (ent. Mörrinen) on n. vuoden ikäinen kissapoika, joka tuli Mikin seuraksi lokakuussa 2006. Nimensä Pikku-Hukka sai siitä, että tullessaan se oli niin pieni, että joutui jatkuvasti hukkaan… se meni niin kätevästi kerälle mitä pienimpiin koloihin ja jäi sinne nukkumaan. Hukka oli tullessaan todella arka, mutta rohkaistui muutamassa päivässä kulkemaan ympäri taloa ja tutustumaan Mikkiin. Mikki oli aluksi hieman näreissään tulokkaalle, mutta kuten kuvasta näkyy, pojista on tullut läheisiä ystäviä! Pikku-Hukan arkuus näkyy yhä siinä, että vieraiden tullessa se pysyttelee näkymättömissä ensimmäiset puoli tuntia, mutta tulee sitten varovasti sanomaan päivää.

Pikku-Hukka on superiloinen ja vauhdikas temmeltäjä, joka tekee selvää jälkeä kasveista, pahvilaatikoista ja leluhiiristä. Sen bravuuri on leluhiiren noutaminen, vaikka olemme yrittäneet sanoa, että noutaminen on koirien hommaa… Hukka on tuonut Mikin elämään toimintaa ja vauhtia. Painiottelut sekä takaa-ajot ovat päivittäistä huvia, ja välillä otetaan yhdessä tirsat. Aika ajoin Mikki päättää, että on pesuaika, ja silloin Pikku-Hukka saa kunnon puhdistusoperaation, halusi tai ei.

Kiitos Kattilan, nämä kissaherrat ovat löytäneet meidät sekä toisensa.

T. Pikku-Hukka, Mikki, Aku, Jesse ja Laura

Malla 
27.5.2007 

Ei uskoisi Mallaa enää samaksi kissaksi kuin se oli silloin, kun haimme sen meille helmikuun lopulla. Aluksi Mallahan vain hakeutui pimeisiin koloihin piiloon, mutta nykyään neidillä riittää rohkeutta sen verran, ettei paikastaan toiseen tarvitse mennä matalana vaan täällä voi jo liikkua ihan pää pystyssä. Omaksi paikakseen Malla on ominut toisen sohvan ja aamusta Malla tykkää istua keittiön pöydällä ja katsella ikkunasta ulos. Ruoka maistuu ja lempilelukin on jo kertaalleen korjattu kun se on hajonnut Mallan leikeissä :). Pientä arastelua on edelleen havaittavissa, mutta edistystä on tapahtunut niin paljon, että niin pienelle kissalle ne on jo leijonan askelia. Omistajien hermoja välillä koetellaankin, kun Malla on kova kissa juttelemaan (mouruaa ja maukuu minkä kerkeää)(ehkä hieman kaipaa toista kissaa juttukaveriksi) varsinkin iltaa kohden juttua riittää. Katsotaan jos tässä kesän aikana/jälkeen Mallalle hankittaisiinkin kissakaveri Kattilasta :)?

Kiitos teille Mallan hyvästä hoidosta!

Beatrix 
22.5.2007 

Tässä on kulunut parisen kuukautta siitä, kun Beatrix haettiin uuteen kotiin. Vielä silloin mahasta ja selästä paikoitellen karvat oli ajettu pois, koska löydettäessä karva oli yhdellä takulla. Nykyisin Beatrix on jo täysin oma itsensä, leikkisä ja huomionkipeä. Beatrix on kotiutunut uuteen kotiin ja löytänyt oman paikkansa. Muiden kissojen kanssa toimeen ei tulla, mutta mummolan iso villakoira on yksi parhaista ystävistä. Mummolaan meno on mukavaa etenkin, koska siellä pääsee valjaissa metsään ulkoilemaan. Painoakin on viikkojen kuluessa karttunut, ja nyt Beatrix näyttää entistäkin terveemmältä. Lämpimiä ulkoilukelejä odotellessa,

Beatrix ja Heidi

Nippe 
22.5.2007 

Nippe oli aluksi peloissaan, kun pääsi uuteen kotiin ja pari ensimmäistä päivää meni sängyn alla. Pikku hiljaa Nippe tottui uuteen paikkaan, ja parin kuukauden aikana Nippe on näyttänyt oman luonteensa. Nippe ei ole enää niin varautunut, vaan etsii seuraa, leikkii ja tulee aina tulijaa ovelle vastaan. Nippe kaipaa leikkiseuraa koko ajan, jonka vuoksi saamme viikon päästä perheenlisäystä tyttökissasta, kun Nippe saa pikkusiskon leikkikaverikseen. Nyt ei päivät enää ehkä tunnu niin yksinäiseltä, kun äiti ja iskä ovat koulussa ja töissä päivällä. Ulkona on liian pelottavaa, joten Nippe onkin tyytyväinen seuraamaan pihan tapahtumia ikkunasta omalta vartiopaikaltaan. Kevät terveisin,

Nippe, Nina ja Nikolai

Laikku 
29.5.2007 

Heipä hei vaan Kattilan väki!!

Minä Laikku saavuin uuteen kotiin 14.4.2007 paikkaan nimeltä Tervakoski. Matka oli pitkä ja jännittävä, mutta maltoin kiltisti odottaa kanto kopassani. Uudet omistajani hakivat minulle kaupasta heti ruokaa ja pissahiekkaa. Jouduinkin sen aikaa olemaan yksin autossa. Se oli melko pelottavaa. Talo jossa minun sitten oli määrä asustella oli melkoisen korkea ja menimme sisään ylimmäisen kerroksen viimeiseen asuntoon. Tuoksujen ja uusien asioiden tutkimiseen meni loputtomasti aikaa vaikka asunto ei kovin suuri ollutkaan. Parin tunnin tutkinnan jälkeen päätin haukata hieman evästä. Tarjolla oli kuivaruokaa sekä säilykelihaa. Päätin kuitenkin tällä kertaa tyytyä raksuihin.

Eniten pidän maukumisesta, oven kahvoihin hyppimisestä, ikkunaverkoissa kiipeilystä ja ulkoilusta vaikka se valjaissa tapahtuukin. Joskus saa nuhteluita ikkunoissa kiipeilystä, mutta olen jo joskus ajatellut totellakkin omistajieni käskyjä. Valjaissa olen utelias ja jolkottelen hihnan päässä kuin koira (vaikken niistä tykkääkkään) ja nuuskin metsässä paljon. Säikähtelen myös vähän väliä, kaarnan paloista lintuihin. Kova äänisiä autoja varsinkin pelkään ja menen niistä aivan sekaisin. Onneksi minulla on kuitenkin rauhalliset omistajat ja pystyn itsekkin rauhoittumaan vähän ajan kuluttua. Tykkään myös matkustaa omistajieni kanssa mökille, koska siellä saan olla koko päivän ulkona pitkän hihnan päässä. Sinne tekee mieli aina uudestaan. Kotona lempi paikkojani ovat sänky ja sohva. Sänkyä on joskus kiva raapia ja äiti onkin sanonut että sitä saa raapia kun se ostaa uudet patjat. Saan paljon huomiota, rapsutuksia, rakkautta ja silittelyä. Siksi olenkin ajatellut istua nököttää eteisessä odottamassa kun omistajani tulevat töiden ja koulun jälkeen kotiin. Sitten otan vastaan hellittellyt ja joskus saatan puskea ja "suukottaa" omistajiani kasvoille. Rakastan myös nukkua peiton alla. Juu se on lempi paikkojani. Siellä on niin lämmintä ja mukavaa.

Mitä leikkimiseeni tulee, rakastan kuitista tehtyä palloa!!! Sen perässä jaksaa viilettää niin kauan kunnes se hukkuu jonkin kirjahyllyn tai lipaston alle. Lempi leikki aikaani on ilta. Silloin juoksen hullun lailla ympäri taloa ja toivon että joku heittäisi kuittipalloa minulle. Yleensä joku sen tekeekin ja silloin silmäni ovat suuret kuin pullon pohjat innostuksesta. Kuittipalloa on myös kiva kuljettaa suussa, koska se on niin kevyt ja sitten heittelen sitä ympäri ja ämpäri ja viiletän sen perässä.

Olen myös siitä erikoinen kissa, että pidän mahan alta rapsuttamisesta, se on mukavaa. Minulle outoja piirteitä ovat myös etten ole niinkään kiinnostunut omistajani tyttären gerbiileistä tai hamsterista. Niitä on kyllä kiva seurata, mutta en ymmärrä mitä niille kuuluisi tehdä. No ehkä minä tyydyn vain noihin kuittipalloihin. Nyt onkin aika lähteä lepämään. Kulumisiin!

Otto 
6.6.2007 

Alla on tarina siitä, kuinka Otto-kissa löytyi mökiltämme kaksi kesää sitten ja kuinka Kattila auttoi kisun alkutaipaleelle hienosti.

Keväällä murheeksemme Otto oli löytänyt jostakin ompelulankaa ja syönyt sitä aikamoisen kasan. Lanka oli vetänyt koko suoliston rullalle ja kissa vaan oksenteli.
Eläinlääkäri leikkasi, mutta ei onnistunut saamaan suolistoa kuntoon ja Otto jouduttiin lopettamaan 3 viikkoa leikkauksesta, 23.3.

Eli pistäkää langat piiloon hyvät kissanomistajat...meillä ei ainakaan lauleta enää tunnettua tuutulaulua Aa-aa-Heikki...
Otosta kasvoi aivan ihana herrasmies - se oli norjalaista metsäkissaa muistuttava niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Jäimme kaipaamaan ihanaa seuralaista, joka tuli elämäämme sattumalta, kesti alkutaipaleensa kuin ihmeellä ja kuoli sitten aivan turhaan onnettomuuteen...

Kaikkea hyvää Kattilan kesään,
t.Elina J M

Uljas 
14.6.2007 

Uljaksen tarina

Tammikuun alussa päätimme mennä ”vain katsomaan” kissoja Kattilaan, mutta vierailun tuloksena Uljas-kissa muutti meille jo samana iltana. Heti aluksi se vilahti sängyn alle, eikä sieltä hevillä pois tullut. Ruokakaan ei parina ensimmäisenä päivänä maistunut. Uljas antoi kuitenkin silitellä ja siellähän me leperreltiin molemmat sängyn alla uudelle kehruukoneellemme.

Puolen vuoden aikana Uljas on kotiutunut hyvin ja hellyyttä sillä pojalla riittää jaettavaksi, tosin välillä hellät pukkaukset muuttuvat silmänräpäyksessä armottomiksi hyökkäyksiksi. Onneksi yölliset terrori-iskut isännän ja emännän varpaisiin ovat viime aikoina vähentyneet. Muuten Uljas on ollut kyllä tosi kiltti kisu, mitään tuhotöitä ei vielä ole tapahtunut ja onpa se ehtinyt osoittaa jo hyödyllisyytensäkin nappaamalla kaksi asuntoomme eksynyttä hiirtä. Ja kesän saapuessa on alkanut myös hurja kärpäsjahti!

Aluksi luulimme saaneemme laiskan ja hiljaisen kissan, mutta innostuessaan Uljas laittaa matot rullalle ja harjoittelee hurjia hyppyjä ikkunalaudoille tai viilettää pallon perässä pää viidentenä jalkana. Se on myös osoittautunut oikeaksi suupaltiksi, erityisesti aamuisin juttua riittää. Harmi, ettei kaikkien maukumisten ja purinoitten merkitys ole vielä selvinnyt meille omistajille… Toisinaan taas Uljas haluaa olla omissa oloissaan ja silloin se piiloutuu vaatekaappiin ja makoilee siellä aivan hiljaa.

Suuri kiitos Kattilan väelle arvokkaasta työstänne, jonka ansiosta luonamme asuu maailman hassuin ja ihanin kissaherra! Toivotamme kaikille oikein kissamaisia kesäpäiviä!

Jenni, Sauli ja Uljas

Malla 
5.3.2007 

Malla on nyt sitten asustellut n.puolitoista viikkoa uudessa kodissaan ja tähän asti on mennyt oikein hienosti. Ensimmäisenä yönään Malla ikävöi kovasti Kattilaan ja mourusi koko yön ja vaikka ikävä olikin kova Malla myös rohkaisi hieman mieltään ja tutkiskeli yöllä myös uusi paikkoja. Muutamaan päivään Malla ei uskaltanut käydä hiekkalaatikollaan mutta pakostahan sielläkin oli sitten käytävä ja nykyään sekin sujuu oikein hienosti.

Aluksi paras ja turvallisin paikka on ollut sohvan alusta mutta ihan muutaman päivän aikana Malla on uskaltautunut liikkelle jo ihan päivisinkin, eikä turvaa täydy enää etsiä pimeistä koloista. Rapsutuksesta Malla pitää oikein paljon ja uudet lelutkin ovat vihdoin alkaneet kiinnostaa.Tosin vain öisin täällä riehutaan ja päivisin makoillaan joko pöydän alla tai sohvalla ja nautitaan olosta. Hieman arka ja säikkykin Malla vielä on mutta edistystä on tapahtunut kovasti!

Terveisin Malla ja uudet omistajat Outi ja Joni

Kita 
4.3.2007 

Takkuturkki, nykyisin Kita

Tulin tuonne Kattilaan loka- marraskuun vaihteessa ensimmäisten lumien aikaan. Olin silloin noin puolen vuoden ikäinen, painoa oli n. kilo, pitkät karvat oli takussa, jossain oli hännänpäänikin mennyt poikki ja takajalat oli melkein vereslihalla. Kova nälkäkin oli.
Tytöt kiikuttivat minut lääkärille ja ne siellä ajeltiin takut pois. Meinasi tulla ihan kylmä mutta tuo mamma toi sitten tekemänsä villapaidan ja puki sen päälleni. Sitten oli jo lämpimämpi.
Sitten sainkin nuhan ja mamma kiikutti minut kotiinsa hoitoon. Sanoi että saan jäädä kotiin.
Kotona oli vastassa sellainen iso, musta, möhkäle, joka aluksi pelotti kauheasti, ja piti sen nenällekin kynnet räppästä, kun se niin pelotti.
Nuhan takia kieleni meni rikki ja mamma syötti kissanruoka velliä, kun en itse syönyt. Se ei oikeastaan ollut mitään kivaa, mutta meni sillä nälkä ohi. Jouluksi alkoi sitten nuha hellittää. Painokin oli siinä vaiheessa noussut jo reiluun kahteen kiloon.
Nyt sitten ollaan jo kohta kevääseen kääntymässä. Mamma käytti minut tuolla Serbanilla kun alkoi kuulemma haista tuo laatikolla käyntini. Jotainhan ne vei tuolta hännän alta.
Tuo iso musta möhkäle, Ozzy nimeltään, on nykyään aika kiva kaveri ja sen huulissa on kiva roikkua, ja läpsiä nenälle kun se makaa sohvalla. Ollaan me vähän riehuttukin täällä kotona kun oltiin keskenään, on mennyt muutama raksukipponi rikki, ja vähän muutakin.
Mamman pohkeiden perässä on kiva juosta ja näykkiä niitä, kun mamma kävelee paljain jaloin. Ja gerbiiliä olen koittanut saada kiinni siitä asti kun tulin, mutta se on tuolla lasin takana, kun en sinne pääse. Leluja minulla on paljon, ja mamma joutuu aina kaivamaan niitä TV-tason alta pois. Painoa minulle on nyt kertynyt jo 4,5 kilon verran, olen siis aika iso poika jo, ja karvatkin on kasvaneet takasin, eikä minun tarvitse pitää enää villapaitaa. Hauskin leikki on se kun mamma heittelee narua jossa on sulkia päässä, sen perässä tykkään juosta. Ja jos mamma hetkeksi lopettaa, niin märmätän sille. Jutteleminen on kivaa ja mamma usein jutteleekin kanssani.
Nykyään en enää syö niin ahneesti kun Kattilaan tullessani. Nyt tykkään suurimmaksi osaksi vaan raksuista.

Tässä on kuva minusta kun minulla oli vielä villapaita ja minusta ja Ozzysta. Ozzyn viereen on kiva mennä pötköttämään, kun siinä on lämmin.

Pari vuotta siinä meni ennen kun joku vei sydämen ja kotiin kannoin.

T: Kita, Ozzy, Kiti ja Marko

Pörri 
24.2.2007 

Pörri-kissa

Katselimme pitkin syksyä Kattilan sivuja ja ihastuimme jo silloin Pörriin. Pörri näytti nenilleensä saaneelta kollilta, mutta paljastuikin sitten söpöksi pikku tyttökissaksi. Pörri oli Kattilassa kovin arka eikä antanut tulla lähelle, mutta oli kuitenkin eloisa ja kovin juttelevainen. Niinpä pörri sitten lähti meidän matkaamme, emmekä ole katuneet.

Alussa Pörri viihtyi paljon piilossa ja halusi olla näkymätön. Uteliaisuus kuitenkin voitti öisin ja Pörri tutustui paikkoihin nopeasti. Ensimmäisenä yönä heräsimme Pörrin tuijotukseen läheiseltä ikkunalaudalta, josta oli tullut meitä tarkkailemaan. Viikon jälkeen Pörrillä oli jo monta paikkaa, joista se tykkäsi tarkastella uutta asuinpaikkaansa. Varsinkin takan edusta ja ikkunalaudat ovat olleet sen lempipaikkoja. Hämärän tultua se lähtee polkkaamaan ja aamuyöstä meno on välillä melkoista.

Varsinkin aamuisin ja iltaisin ennen muiden nukkumaanmenoa se kaipaa kovin silitystä ja tykkää leikkiä. Syliin se ei tule vielä, mutta muuten alun arkuudesta ei ole paljoakaan jäljellä. Lempiruuaksi on paljastunut itsekalastetut silakat kuivamuonan vastapainoksi. Hassuja tapojakin Pörrillä on, kuten viltin möyhennys ennen nukkumaanmenoa. Myös pahvilaatikot tuntuvat olevan Pörrin mieleen, niistä kun lähtee mukavasti palasia tassuilla. Laatikon silppuamista lukuun ottamatta Pörri on ollut todella siisti ja tiennyt myös hiekkalaatikkonsa tarkoituksen. Pörri on myös oppinut avaamaan taiteovia ja muutenkin yllättänyt välillä taidoillaan. Pörri on tuonut paljon iloa elämäämme. Kiitokset Pörristä Kattilan väelle, teette arvokasta työtä!

Terveisin,
Janne, Heli ja Pörri

Misse ja Viiru
10.1.2007

hei vaan. Täältä tulee terveiset missiltä tai olen nykyään misse. minä muutin tänne Iittalaan lokakuun 6. päivä ja kaikki on menny tosi hyvin. mulla oli se etu että oli ennestään kolli kissa viiru joka heti otti mut hyvään ja hellään hoitoon ja opetti kodin joka paikan ja kolon. me ollaan sellanen hellyttävä pari , nukutaan nojatuolilla etu tassut toistemme olalla, harmi ettei emäntä ole vielä saanu meistä sellasta kuvaa olisi ollu kiva näyttää teille. kaikkea hyvää teille sinne ja kiitos tästä uudesta kodista. tässä ohessa kuvat meistä mä olen sitten se harmaa ja sievä tyttö.

Leevi 
6.1.2007 

Kuulumisia Leevi-kissalta

Mukavasti on elämä mennyt, kohta ollaan jo kolme vuotta. Uusi vuosi meni. Jouduin yksin viettämään uuden vuoden, mutta mikäs siinä. Mamma oli vähän huolestunut minusta ja jätti sitten radion päälle ja teki kivan pesän sohvalle. Osasin hiekkalaatikolla käydä, eikä tullut hätäpissaa minnekään. Omistajilla on kova tohina kun ne ei tiedä missä minun valjaat on. Sain eilen sellaisen hienon kaulapannan, missä on kulkunen ja huivi. Se on hiano ja pidän sitä aina paitsi yöllä (kun siinä on se kulkunen). Sylissä viihdyn. Näitä kirjoittelen mummolassa. Täällä pitää olla vähän kiltimpi sitten. Kiehnätään ja pusketaan, kun ei kotona tarvi. Joulu oli kiva ja sain lahjojakin. Ja uuden kaverin. Lahjaksi sain sellaisen lelupaketin. Leikitty on paljon, mahtavia leluja. Kyllä se mamma tietää minun lempilelut. Karkkiakin tuli: sellasia kanatyynyjä. Nekin on hyviä, mutten saa niitä kun vain yhden päivässä. Sitten se kaveri. Mamma sai sellaisen IIIIIISOOON koiran, sillä on paljon karvoja. Ja sitten se mun pikkukaveri, mamman pikkusisko, sai sellasen ihanan Serafina-kissan.. Ai kun se kaunis.. Näin tällä kertaa, nähdään taas pian!

Terveisin, Leevi the Rosvo

Elvis 
30.11.2006 

Hei!

Haimme Elviksen meille uuteen kotiin lauantaipäivänä n. kuukausi sitten.

Päästyään vapaaksi kuljetuslaatikosta Elvis piiloutui sohvan taakse nurkkaan ja katseli sieltä ihmeissään neljää uutta ihmistä, jotka aika ajoin kävivät sohvan reunalla rupattelemassa sille. Kun miesväki lähti lätkämatsiin ja meno rauhoittui, sain puhumalla houkuteltua Elviksen tutustumaan paikkoihin. Ja niinpä sitä sitten kierrettiin kaikki huoneet peräkanaa ja jokaisen suljetun oven taakse piti päästä kurkistamaan, myös kaapit. Samalla reissulla löytyivät ruokakipot ja pissalaatikko.

Aluksi sohvantausta oli se paras paikka, mutta yllättävän nopeasti Elvis kotiutui - ainakin minun mielestäni. Ennenpitkää se kuljeskeli itsekseen, katseli ympärilleen, kiipesi joka paikkaan, mihin vain pääsi - ja valloitti meidät kaikki. Ruoka on maistunut koko ajan ja pissalaatikon kanssa ei ollut ongelmia, Elvis tiesi heti mitä varten laatikko on ja missä se on.

Uteliaana kissana Elvis halusi myös ulos ja kun se aikansa tuijotti suljettua ulko-ovea, päätin pujottaa valjaat sen ylle ja katsoa miten käy. Valjaiden pukeminen ei tuottanut vaikeuksia ja ulos päästiin kohtuullisen reippaasti. Elvis vaikutti yhtäaikaa uteliaalta ja pelokkaalta. Hetken ihmeteltyämme palasimme sisälle. Nyt on ulkona käyty kolme kertaa ja kun kissa on pihalla ollut sylissäni, en ole oikein osannut tietää, väriseekö se pelosta, innosta vai kylmästä. Ilmeisesti kuitenkin uteliaisuus ja into voittavat pelon, sillä ulko-oven vierusta on muuttunut entistä rakkaammaksi paikaksi. Olen lukevinani Elviksen silmistä kysymyksen: koska taas mentäisiin ulos?

Elviksen rakkain lelu on ryppyyn rutistettu paperipallo, jonka perässä se säntäilee säännöllisesti aamuisin ja joskus iltaisin. Ostetut lelut eivät ole ollenkaan niin mielenkiintoisia kuin kynät, matot, paperikassit ja muut tavarat. Nukkumapaikaksi ei kelpaa ostettu kori, vaan lähestulkoon kaikki muut paikat: lattia, pöytä, sängyt, sohvat, pakastimen kansi, lauteet... Kun luen aamulla sanomalehteä, Elvis osallistuu siihen käymällä pitkäkseen lehden päälle.

Onhan meillä vielä paljon oppimista toisistamme, mutta ainakin hyvään alkuun on päästy. Uskon, että Elvis on samaa mieltä - ja lähettää terveisiä tutuille.

Tässä vielä kuva Elviksestä. Se on otettu muutama päivä muuton jälkeen, joten ilmeessä on vielä havaittavissa vähän epäluuloa.

Arja

Vilkku 
8.11.2006 

Heippa!!!

Haimme Vilkun 1.10.06 ja siitä sitä iloa sitten on riittänytkin!!!

Erittäin ihmisrakas Vilkku ei tuntunut juuri ollenkaan hätkähtävän muuttoaan meille, ja jo parin tunnin kuluttua kierroksensa meidän talossa tehtyään se kävi sohvalle meidän viereen ja alkoi kehräämään... Siitä hetkestä asti Vilkku on aina vain uudestaan valloittanut meidän sydämet... Omalla ihanalla kiltillä, söpöllä ja suloisella persoonallaan! Meidän talo on aika iso kokoinen ja sieltä onkin löytynyt monen monta piilo ja temmellyspaikkaa... Vilkku on suuresti kiintynyt meihin, sen voi nyt jo sanoa... ja siitä on totta kai tullut jo uusi täyspäiväinen perheenjäsen meidän edesmenneen Aku-kissan tilalle... Vilkku on myös löytänyt oivan makuupaikan ja se on mun sänky! Siinä me sitten ollaan keretty yhdessä melkein joka yö nukkua jo parin viikon ajan... Vilkku on myös suuresti rakastunut televisioon ja tykkääkin meidän perheen kanssa seurata sieltä tulevia ohjelmia... Ulkona ollaan useampia reissuja tehty valjaiden kanssa! Vilkulla riittää energiaa, vaikka onkin jo päälle 6 vuotias... Suuret kiitokset vieläkin siitä, että saimme itsellemme niin ihanan "villahousun" ja Vilkkukin varmaan nauttii uudesta ihanasta kodistaan ja omistajistaan... Parhaillaankin se istuu tuolla sängyllä ja kehrää tyytyväisenä… Ja aivan kuin se lähettäisi sinne päin terveisiä... Kiitokset ja Onnea kaikessa Kissakoti kattilaan, sen kissoille ja niille mahtaville työntekijöille jotka jaksavat ahertaa kissojen parissa!!!!

T: Karosen perhe & Vilkku

Miuku ja Mauku
5.11.2006

Täällä sitä uudessa kotona ollaan kuukausi oltu. Ollaan hyvin viihdytty ja elämästä nautittu. Meillä on täällä hyvä olla monipuolista ruokaa silittelyjä ja muutakin huolenpitoa ja huomiota on saatu. Ikkunasta on talitinttejä katseltu ja onneksi ei tarvii tuonne pakkaseen mennä. Saa olla lämpimässä turvallisessa kotona. Terveisiä kaikilla kattilan uusille ja vanhoille asukeille ja hoitajille. toivottavasti kaikki saa itselleen hyvän kodin.

t: Miuku Ja Mauku Marja-Elina ja Satu myös

Miuku ja Mauku
7.10.2006

Haimme Miukun ja Maukun eilen kotiimme ja kissat on kuin olisivat aina meillä asunneet. Aivan ihastuttava pari, oli se onni,että saimme heidät itsellemme. Molemmat kissat nukkuivat viime yön tyttäreni kanssa samassa sängyssä. Kaikki on alkanut aivan loistavasti. kiitos kissakotikattilalle me kyllä kirjoitamme jatkossakin kissojen kuulumisia.

T: Marja-Elina ja Satu

Pimu 
Lisätty 5.10.2006 

Tulin tänne nykyiseen kotiini n. 3 vuotta sitten. Prisman kukkakauppaan ja kissakoti kattilan huoneisiin verrattuna tää paikka on ihan best!
ekana iltana kun tulin tänne tarkistin että ei ollut muita kissoja ja kun ei löytynyt niin löysin paikkani ja kävin sohvalle köllöttämään. Sisäkissana oon sitten asunut tässä kodissa. mukavaa on ollut. En anna monien ottaa minua syliin mutta "isosiskon" Jessican sylissä on kiva makoilla.
Välillä kun kaipaan huomioa rupean riehumaan ja raapimaan tuoleja. Siitä saan äidiltä sitten huudot mutta ei ne mulle ilkeitä ole. Sisko haluaa toisen kissan ja ensin luulin että se ei välitä enää musta mutta se oli väärä luulo koska se haluaa mulle seuraa päiviksi kun äiti on töissä ja sisko koulussa. Mukavaa täällä on elellä ja vatsa on kunnossa. Eli ei mua nälässä pidetä! Rapsutuksia saan aina kun haluan.

Hurisevin terveisin: Pimu ja äiti sekä sisko

Tikru (Orion) 
Lisätty 5.10.2006 

Kissan kanssa on käyty nyt monta keskustelua ulos menemisestä. Se on ollut ulko-ovella ja maukunut, ja minä taas:
-et sä pääse ulos
-mjauu
- et pääse usko nyt
-mjau mjau mjauuu
- ei toi ole mikään syy, et sä osaa viel takas kotiin..
*tikrukisu kävelee ovelta ja hyppää keittiön pöydälle katselemaan ulos*
Minä:
- hah! Luovutusvoitto!! :)

Noo.. mua sitten säälitti sekä itseni että tikruliini, kun se maukui kokoajan ulos, MYÖS YÖLLÄ! Minäpä lähdin siis eläinkauppaan ja ostin sieltä sille hienon hihnan. Hihnan laittamiseen meni aikaa, mutta kisu otti sen leikkinä, ei siis raapinut tai purrut. Ja sitten me päästiin lähtemään ulos.

Aluksi meni hienosti. Tutkailtiin lähiympäristöä ja kuljeskeltiin edessuntakas sinne ja tänne kuten nyt kissan kanssa olettaa saattaa. Kaikki meni hyvin, KUNNES... vastaan tuli pyöräilijöitä. Tikruli hyppäs puskaan ja mä kiskoin sen sieltä sitten väkisin pois sen jälkeen kun pyöräilijät oli menneet. Matka jatkui taas ihan rauhallisesti, kunnes päätin että nyt mennään pihan kautta kotiin. Oltiin jo MELKEIN pihassa, kun sinne ilmestyi ihminen. Kissa hyökkäsi takaisin äkkiä.. No mä pysyin paikoillani, joten se köllähti makoilemaan sitten siihen. Otin sen syliinikin, mutta se vain murisi.

No armahdin tikrun ja lähdettiin metsän kautta toiselta puolelta taloa kotiin. Mutta kas kummaa, juuri kun olin lähellä rappusia, niin ovi avautui ja naapuri tuli ulos ovesta.. Kissa hyppäsi metrin ilmaan ja sen jälkeen sännähti eteen ja taakse ja lopulta kiersi itsensä mun ympäri, eli hihna oli mun jalkojen ympärillä niin monesti kuin hihnaa riitti!!

Ja taas mentiin vähän kauemmas.. nyt päätin että kierretään vähän metsemmän kautta suoraan siihen portaikkoon.. Kissa teki stopin ja kävi makaamaan kun kuuli jotakin ääniä. Nappasin sen syliini, ja päästin alas vasta kun oltiin ihan portaiden vierassä.. VOI MIKÄ VIRHE!! Juuri sillä hetkellä TAAS joku ihminen alkoi höpistä rapuissa jotakin... (raput ovat siis ulkona, mun ulko-ovelta mennään suoraan ulos) ja kissa peruutti metrin taakse päin... JA MITÄ TAPAHTUIKAAN!! Se pääsi karkuun!!! Minä soitin äitille, että mitä mä nyt teen.. se rauhoitteli ja sanoi että mene nyt ihan rauhassa sen perässä äläkä hätäile. No minä sitten seurailin sitä kisulia hetken matkaa, ja sitten se päätti mennä ladon alle. Siellä se sitten maukui ja mä olin neuvoton. Lato kun oli aidattu, en päässyt etupuolelle. Siinä sitten kisuttelin ja maanittelin ja tikruttelin ja vaikka mitä muutaman minuutin, ja sieltä se köpötteli sitten silitettäväksi. Silloin mä nappasin sen kiinni ja sanoin että nyt sitten vien väkisin enkä päästä vaikka kuinka haluaisit. Ja niin me mentiin, ei se vieläkään raapinut eikä purrut, mutta vääntelehti kyllä kaikin tavoin ja maukui ja murisi ja mitä muuta vielä... Luojan kiitos mä pääsin kotiin. Tai siis ME päästiin kotiin. Minä soitin äitille ja sanoin että kaikki on kunnossa, PAITSI että mä sain hermoromahduksen ja hirveät traumat enkä varmasti uskalla viedä sitä enää ulos. Noo äiti sanoi että hihna pitää vaan laittaa tiukemmalle niin kyllä se siellä ulkona tottuu menemään vaikka on ihmisiäkin. Ja tiedän itsekin että sen on pakko päästä ulos, se on selkeästi ollut ulkokissa kun maukuu ulos kokoajan. Joten TOIVON ETTEI ENSI KERRALLA SATU MITÄÄN NOIN TRAUMAATTISTA!! Ehkä tuo vielä joskus naurattaa, mutta ulkona meinasin alkaa itkeä, että nytkö mä sen kisun jo menetin... :(

Muuten meillä on mennyt loistavasti. Kissa tykkää rapsutteluista ja silityksistä ja haluaa olla sylissäkin.. Yöllä nukkui välillä mun viekussa, ja loppuyön vaelteli ja MAUKUI.. joten enpä juuri nukkunut. Ehkä ensi yö sitten sujuu jo paremmin. Kissa on kotiutunut kyllä tosi hyvin, ja nopeasti.. heti ensimmäiseksi kun tultiin niin se söi ja sitten tutkittiin joka nurkka. Hiekkalaatikolla ei sitten käytykään kuin vasta yöllä, mutta onneksi kävi kuitenkin.. ei tarvitse pelätä enää etteikö se sinne osaisi mennä. Kovasti tikru on puhelias kaveri, sen kanssa höpötetään melkein kokoajan. Ostin sille tänään kaupasta hihnan lisäksi pienen värikkään pallon ja kissanminttua, tykkäsi molemmista kovasti. Alkoi heti leikkiä pallolla :)

Kaikki on siis sujunut muuten hyvin, lukuunottamatta nyt tota pientä karkailua. Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.. :)

Terveisin Kati Ylinen

Mimmu 
Lisätty 5.10.2006 

Haimme Mimmun heinäkuussa kotiimme ja onhan tässä sähäkkää toimintaa sen jälkeen ollut.Toinen kissamme Norriska on sen verran mustasukkainen ettei välillä Mimmua vessaan ole päästänyt vaan makkarin sänky ollut aina paikka pissimiseen,mutta onneksi siitä tavasta aletaan pääsemään pikkuhiljaa eroon.Mimmu rakastaa nukkumista ja tietenkin minun kynsien lyhentäminen kuuluu Mimmun lempipuuhaan :). Olemme todella kiintyneitä Mimmuun ja tyytyväisiä siitä että saimme Mimmun kotiimme ja elämäämme.

T:Mimmu,Norriska,Anna ja Ari

Nisse
Lisätty 5.10.2006

Hei!

Haimme Nakin, nykyisin Nissen, teiltä n. pari kuukautta sitten ja kävimme tänään rokotuksessa eläinlääkärillä. Lääkäri kehui kovasti Nissen turkkia ja lihaksia, ei ole monella löytökissalla asiat yhtä hyvin. Silloin kun haimme Nissen oli puhetta, että lähetämme teille rokotelaskun ja maksatte sen meille. Mutta tiedämme, että ei se raha teilläkään puussa kasva, joten emme lähetä teille laskua ja haluamme täten tukea arvokasta toimintaanne. Ilman sitä meillä ei olisi Nisseä, maailman suloisinta kollia :)

Ystävällisin terveisin
Laura Kivi, Seppo Mustola ja tietysti Nisse

Amalia 
Lisätty 15.8.2006 

Amalia on edelleen hieman arka. Pikkuhiljaa on kuitenkin antanut periksi ja tulee lähemmäs ja lähemmäs. Antaa rapsuttaa ja osaa mouruta ruokaa.

Monen monta lempipaikkaa on jo löytynyt. Tykkää istua olohuoneen lipaston päällä ja kurkkia ikkunasta ulos. Samaa tekee istuessaan takkahuoneen sohvan nojalla.

Osaa leikkiä ja rallata rajustikin. Pallot lempilelut.
Lempipaikka nukkumiselle öiseen aikaan on vanhempien makuuhuoneessa kantokopassa. Siis sellainen mikä on oikeasti tarkoitettu vauvoille.

Amalia syö hyvin ja voi paksusti. Siellä teillä se näytti silloin niin pieneltä neidiltä, mutta täällä on perheen isoin kissa.

Kyllä vain Amalia on saanut kaverin. Tulevat hyvin toimeen. Tuossa mukana kuva Amaliasta. (nautiskellen levosta)

Aurinkoista kesää koko kissakodin porukalle.

T: Amalian uusi koti / Kirsti perheineen

Lettu 
Lisätty 15.8.2006 

Tässä vähän kuulumisia Letusta!!!

Lettu on viihtynyt tosi hyvin uudessa kodissaan. Eikä se ole enää arka. Tässä kuvassa Lettu on mennyt nukkumaan. Lettu on kova leikkimään varsinkin selaisella narulla. Lettu on käynyt monta kertaa ulkona valjaissa että se tottuu meidän ympäristöön.

Terveisin nummiset ja tietenkin Lettukissa tervetuloa katsomaan Lettua.

Nessa 
Lisätty 15.8.2006 

Ohessa on kuva tytöstä uudessa kodissa Tampereella.

Hain sieltä Kattilasta tyttökisun 4.3.2006. Kisun nimi oli silloin Laku, mutta muutaman päivän sisällä tytöstä tuli Nessa.
Ensimmäiset päivät Nessa piileskeli sängyn alla, ja kävi vain yöllä tutkimassa paikkoja. Siitä ollaan tultu jo pitkä matka eteenpäin :) Ensin Nessa arkaili, sai rapsutella mutta enimmäkseen viihtyi itsekseen. Nyt neljän kuukauden jälkeen Nessa on kuin toinen kissa. Rapsutuksia tullaan oikein hakemaan ja kun tulee töistä kotiin niin ovelle tullaan vastaan ja jutellaan :) Ja varsinkin öisin asiaa riittää ;) Parvekkeella tykkää olla, onneksi on lasitettu niin ei pääse tyttö karkuun. Nessa tykkää kovasti leikkiä ja suurinta herkkua on kalkkunaleikkele (sitä tullaan heti maukumaan kun kello aamulla soittaa.. ja jos heti ei nousta niin Nessa kyllä protestoi maukumalla entistä enemmän).
Erittäin hyvän valinnan tein kun Nessan sieltä omakseni otin :)

Isa 
Lisätty 15.8.2006 

Terveisiä Valkeakoskelta

Saimme kattilasta toista vuotta sitten noin vuoteisen narttu kisun nimeltä Aija. Toinen oli kovin pieni ja surkea otus, mutta hyvällä ja rakastavalla hoivalla neidistä on kasvanut oikein pulska ja onnellinen katti, kuten kuvasta voi päätellä. Nimikin vaihdettiin ja leidi kulkee nykyisin nimellä Isa Usva Aurora. Ehdoton lempipaikka on telkkarin päällys ja saunomiseenkin on kovin tykästynyt. Siellä se istuu minun ja isännän välissä ylälauteilla kovin onnellisen oloisena. Kun Isa innostuu leikkimään niin sitten mennään ympäri kämppää että karvat vaan pöllyää. Ei itsellä aina riitä aikaa eikä jaksamista hänen kanssaan temuamiseen, joten päätimme että toisen kisun seura tekisi varmaan hyvää. Odottelemmekin tässä soittoa Kattilasta että milloin saadaan käydä hakemassa pieni poika kotiin. Laitellaan sitten kuvia ja kuulumisia hänestäkin.

Kiitoksia Kattilalle hienosta ja arvokkaasta työstä!

Ronja 
Lisätty 15.8.2006 

Heippa!

Tässä olisi tarinan poikasta meidän Ronjasta, jonka haimme lokakuussa 2004 kattilasta.

Muutimme uuteen ensimmäiseen yhteiseen kotiin syksyllä 2004. Parin viikon asumisen jälkeen tunsimme, että kodissamme olisi tilaa pienelle karvaiselle vipeltäjälle, ja kissaihmisinä päätimme, että hankimme kissan. Pentua emme olisi voineet ottaa, sillä opiskelujen vuoksi meillä ei olisi ollut aikaa olla pennun kanssa 24/7, joten päädyimme aikuiseen kissaan.

Selasin päivät pitkät netistä erilaisia lemmikkipalstoja, löytöeläintaloja ja vastaavia, kunnes löysin Kattilan sivut. Silmiin pisti heti pieni, suloinen valkomusta kissa, Ronja. Soitin ja kyselin millainen kissa Ronja oikein olisi. Oli kuulemma hurjan arka ja säikky. Päätimme lähteä kuitenkin käymään Hämeenlinnassa paikan päällä ja katsoa, jos tarjolla olisi muita suloisia otuksia vailla kotia.

Kissakodissa vilisi hurjasti pikkuisia tassuja ja valinnan vaikeus oli suuri. Pari aivan ihanaa otusta uskalsi tulla jopa syliin asti, suurin osa ujosteli. Olimme melkein jo varaamassa Maija nimistä kissaa, kunnes menimme huoneeseen jossa Ronja asusteli. Ja kuinka ollakkaan, tämä "arka" tyttö uskalsi tulla kävelemään jalkojen päältä, kun istuin sängyllä. Ja voi sitä purinan määrää. Itse olin heti sitä mieltä, että Ronja saa meiltä kodin. Avokki taisi miettiä hetken. Varauspaperit kuitenkin tehtiin ja viikon päästä haimme Ronjan kotiin Tampereelle. Kotimatka meni Ronjan sooloillessa :)

Ronja oli todella arka ensimmäisen kuukauden ja viettikin kaikki päivät saunassa. Siellä kävimme pikkuhiljaa häntä rapsuttamassa ja luottamus taisi syntyä. Mutta Ronja silti vietti aikansa sängyn alla. Olimme aika epätoivoisia, kunnes keksimme, että Ronjalle on saatava kisukaveri. Taisi mennä viikko, kun kotiimme ilmestyi hurmaava poikakissa, Tiikeri. Tiikerin oltua meillä parisen päivää, Ronja taapersi sängyn alta pois ja maukaisi hellyyttävästi.

Vuosi 2006: Ronja ja Tiikeri ovat parhaat kaverukset, nukkuvat yhdessä, pesevät toisiaan ja tietysti kisailevat. Ja myös kaipaavat, jolleivät pääse mummolaan yhdessä(ja sitä "itkun" määrä ei voi kuvailla). Ronjasta on tullut oikeastaan minun kissa, Tiikeri pitää enemmän avokista. Ronja esimerkiksi valloittaa tyynyni joka yö ja pitää huolen, että kehrää niin kauan kunnes nukahdan. Ja aamulla tapsuttaa kanssani keittämään kahvia.

Olemme hurjan tyytyväisiä, ettemme ottaneet valmiiksi kesyä kissaa, vaan ansaitsimme itse Ronjan luottamuksen.

Terveisin
Hanna, Kari, Ronja, Tiikeri ja hoitokissamme Elli Tampereelta

Rontti
Lisätty 15.5.2006

Heips!

Hain noin vuosi sitten suloisen kollin roikaleen Kattilasta omaan kotiin. Pojan nimi oli silloin vielä Helmu mutta nimi vaihtui melko pian Rontiksi. Mikä lienee syynä... Hyvin on katti kotiutunut - heti ensimmäisten minuuttien aikana oli yksiö kierretty. Sängyn alunen ja kaikki. Ja sitten ei muuta kun ikkunalaudalle. Siitä tulikin sitten herran oma paikka ja kukkaruukut sai kyytiä. Ihme kyllä rehut ovat edelleenkin hengissä. Liekö ahkera multien vaihto syynä siihen...

Hirmuisen hellyydenkipeä kissa ja utelias! Ihan sama mitä on tekemässä niin äkkiä tulee nenä viereen. Jokseenkin mustasukkainen otus myös. Tottui nukkumaan vieressä, mutta sitten kun siihen tulikin poikaystävä niin eipä Rontti sitä noin vaan sulattanutkaan. Alun jälkeen kuitenkin ennemmin miehen mahan päälle menee makaamaan kun minun. Mokomakin takinkääntäjä. :)

Elokuusta asti ollaan asuttu Hämeenlinnassa. Täällä onkin enemmän katseltavaa ikkunasta. Ulkoilemaan ei olla päästy kun valjaiden päällä pitäminen on niin tuskallista. Eihän ne päällä voi edes liikkua, pitää vaan koittaa saada ne pois. Tuloksetta. Jokseenkin hauskan näköistä katseltavaa moinen.
Herra osaa myös protestoida. Kun ei kuppiin tipu muuta kun kuviaruokaa niin tapetista lähtee hyvin äkkiä siivu. Taitaa jäädä saamatta takaisin se takuuvuokra... Pari päivää sitten piti putsata korvat kun on raapinut niitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Aikani tappelin putsauksen puolesta ja sitten annoin periksi. Soitin eläinlääkärille ja seuraavana päivänä putsattiinkin korvat sitten oikein kunnolla. Korvatulehdushan siellä oli ja nyt sitten pitää putsata joka päivä.

Kesää odotellessa mietitään josko ne valjaat olis sittenkin ihan kiva juttu. Saa nähdä miten käy. Olisi kiva hankkia pojalle kaverikin mutta taitaa olla tuhoon tuomittu ajatus. Sen verran tietoinen omasta asemastaan tuntuu olevan että taitais käydä hassusti jos ottais kaverin.

Eipä tällä erää muuta. Hyvää kevään jatkoa kaikille!

Terveisin Rontti ja Riikka

Misu ja Tikru
Lisätty 15.5.2006

Hei ja terveisiä Tampereelta!

Saimme teiltä kaksi kissaa jokin aika sitten, kaverukset Misun ja Tikrun.

Olemme oikein onnellisia tästä ja uskoisin että kisut ovat myös. Kaverukset ovat edelleen hyvin läheiset eikä tosiaan voisi kuvitellakaan heitä eri osoitteissa. Alku-ujostelun jälkeen arki on sujunut mukavasti. He ovat sisäsiistejä ja kissamaisen korrekteja. Kisut leikkivät keskenään, nuolevat toisiaan mutta välillä tulee kahnaustakin mm. kiipeilypuun ylimmästä tasosta.

Misu on edelleen arempi mutta leikkisämpi. Aamuyöt hän viettää silti mielellään perheenjäsenten vatsan päällä kehraillessä. Luonto-ohjelmat ovat in, ainakin jos kyseessä on lintuja käsittelevä ohjelma. Tosin molemmat katsovat päivittäin omaa non-stop-lintu-orava-koira-videota ikkunan takaa sekä turvallisesti lasitetulta parvekkeelta.

Tikrulle maistuu ruoka niin, että täytyy tarkkailla linjoja. Herkkua molemmille ovat friteeratut muikut, lohi, itse ongitut ahvenet sekä seitikuutiot Tikru pitää myös maitotuotteista, on onnessaan kun saa viilipurkista nuolla kannen puhtaaksi. Tottahan kissansapuskakin kelpaa oivasti mutta herkkuhetkiähän pitää kismirreilläkin olla..

Tässä tuoreimmat terveiset, kisut ovat tuoneet pieneen perheeseemme todella paljon iloa ja onnea. Ne seikkailevat pojan mielikuvituksessa sarjakuvissa ja esimurrosikäisen huone on täynnä kissajulisteita.

Oikein paljon kiitoksia siitä että mahdollistette kisujen tänne muuton.
Teette todella arvokasta työtä.

Terveisin Ulla Maija Karimaa, Veikko, Misu ja Tikru

Laku 
Lisätty 15.5.2006 

Hei!

Oheisena teille kuva Lakusta uudessa kodissa. Kaikki on mennyt oikein hyvin ja Laku kävi eläinlääkärissa, joka totesi Lakun olevan terve ja upea kissa. Laku sai kaikki tarpeelliset rokotukset sekä matokuurin. Yksi hammas jouduttiin vetämään pois, koska oli puoliksi irti. Laku on taitanut vähän ”riehua”.

Lakusta on tullut oikein elävä ja kaikesta kiinnostunut kisu. Ruokahalu on valtava ja herkkua on kala, katkaravut ja 1-luokan kinkku. Syliin Laku ei vielä tule, mutta emme häntä siihen pakota. Lakua voi huoletta silittää ja harjata, jolloin se alkaa kehrätä kovaäänisesti.

Olimme helmikuussa viikon lomalla ja molemmat kisumme olivat kissahotelli Vilkkilässä hoidossa. Vähän pelkäsimme, miten Laku loman jälkeen meihin suhtautuu, mutta kaikki meni hienosti ja oikeastaan Laku jatkoi elämää meillä aivan kuin tuota lomaa ei olisi ollutkaan.

Emme ole päivääkään katuneet sitä, että otimme tällaisen vähän aran ja aikaisemmin jopa villinä olleen kisun.

Terveisin

Eija Kärkkäinen

Lettu 
Lisätty 28.2.2006 

Otimme kattilasta Lettu kissan ja aluksi hän oli vielä hieman arka, mutta pian Lettu tottui meihin. Mutta eka yö meni yläkerrassa sängyssä nukkuen tyttäreni vieressä.
Seuraava päivä oli mielenkiintoinen! Lettu haisteli paikat läpi ja halusi leikkiä, että matotkin olivat kasassa. 2 Viikkoa on vierähtänyt ja Lettu viihtyy hyvin uudessa kodissa. Tänään 26.2. Lettu oli ensimmäistä kertaa ulkona valjaissa. Ulkona Letusta tuli arka, koska uusi ympäristö pelotti ja pian Lettu halusi sisään.
Sisällä Letusta tuli ihan höpö. Se hyppi ja pomppi ja kasasi mattoja kunnes päätyi sohvan alle, mutta tuli pian pois. Sen kaiken hulinan jälkeen Lettu söi ja painui ylös omaan koriinsa ja oli hieman vihainen, mutta pian oli taas oma sälskeä itsensa.
Lettu rakastaa pientä sinistä palloaan niin, että väsymme, kun leikimme hänen kanssaan, mutta ei se mitään hänhän on meidän uusi perheenjäsen ja hauska sellainen!!
Tässä vielä teille kuva Letusta uudessa kodissa! Lettu odottaa vuoroaan suihkussa tai sitten menossa piiloon!!!

Tervetuloa katsomaan Terveisin: Nummiset ja Lettu

Elmeri 
Lisätty 28.2.2006 

Moikka

Elmeri on sopeutunut hyvin, ja viihtyy lasten kanssakin ja sylissä erityisesti.
Ruoan suhteen Elmeri on ronkeli, hänelle ei käy kuin tietty kuivaruoka ja ihan tuore kala tai kana.

T. Elmerin uusi perhe.

Dala 
Lisätty 28.2.2006 

Hei Kattilan väki !

Terveiset täältä Jämsästä. Olen Dala, tyttökissa. Isäntäni Jussi haki minut sieltä Kattilasta syyskuussa v.2000. Olin silloin 4 kk.

Aluksi asuin Jussin kanssa siellä Hämeenlinnassa, mutta kun kävimme lomilla Jussin kotona Jämsässä, huomasin kuinka kivaa oli olla omakotitalossa "mummolassa". Niinpä olen ollut täällä jo 5 vuotta.

Olen oikea "lelli-vauva". Pääsen ulos valjaissa joka päivä. Nuo aikuiset viitsivät leikkiä minun kanssa aina kun vain haluan. Vähintään kerran päivässä pidän kunnon reenit, juoksen edes takaisin ja matot kasaan ja hyllyn päälle ym.. Saan nukkuakin ihan missä haluan, katson tietysti kaikkein pehmoisimman paikan!

Toisista kissoista (täällä kulkevat ilman valjaita!) en tykkää ollenkaan. Jos niitä näkyy ikkunasta tulevan meidän tontille, alan sähistä ja huutaa. ja annan niille kyytiä jos tapaan ne tuolla ulkona.

Kaikista hauskinta on olla mökillä Päijänteen saaressa, siellä saa muhkeimmat hiiret ihan valjaissakin. Olenpa ollut purjeveneessäkin monta kertaa, mutta vettä kyllä pelkään...

Minulla menee ihan hyvin, olen onnellinen kissa.
Teette arvokasta työtä siellä kissakodissa, kiitos Teille

Terveisin ja hyvää jatkoa sinne toivoo DALA (ja Jussi, Pirkko ja Kepu)

Jasmu (Jasmin) 
Lisätty 28.2.2006 

Hei Kattilan väki.

Minä olen se vähän ujo tyttökissa, joka haettiin Kattilasta omaan kotiin kesällä 1998. Nimeni Jasmin on jostain syystä vääntynyt Jasmuksi. Olen elänyt Heidin kanssa siis kohta kahdeksan vuotta. Olemme erottamattomat. Jos Heidi ja Teppo ovat yötä poissa, saatan protestoida pissaamalla heidän kenkiinsä.

En ole enää ollenkaan niin ujo kuin olin silloin joskus. Pitkät keppimäiset esineet pelottavat minua yhä vähän, ja imuri on KAMALINTA mitä tiedän. Kun se kaivetaan esiin, piilouduin hyvin ja pitkäksi aikaa. Olen kauhean perso silityksille ja ihmisten vatsojen päällä kehräämiselle. Vaikka olenkin varmaan jo yhdeksänvuotias, leikin silti mielelläni. Pakkausnaru on MAAILMAN PARAS leikkikalu. Iltaisin saan hirvittäviä metsästyskohtauksia, ja ryntäilen ympäri pientä helsinkiläiskämppäämme ja tapan mattoja. Olen kova juttelemaankin.

Hyvin menee, mau'un kaikille teille hyvää tätä vuotta.

Jasmu

Laku
Lisätty 8.1.2006

Hei !

Saimme todella ihanan joululahjan Laku-kissasta. Ensimmäiset 6 päivää meni hieman arkailussa, mutta jouluaattoa edeltävänä iltana Laku-kissa alkoi kovasti kehrätä ja kiehnäämään. Olimme onnesta mykkiä, kun ruokakin alkoi maistua ja "kissatoiletista" tuli päivittäinen rutiini.

Laku on ollut meillä nyt pari viikkoa ja Misu-kissammekin alkaa vähitellen tottua häneen. Eilen Laku antoi jopa harjata turkkinsa ja silittelykin onnistuu mainiosti.

Takan päälle Laku ei ole vielä uskaltautunut vaikkakin kovasti "kuikuilee" sinne. Misu-kissa näyttää puolustavan innolla tätä reviiriään. Laku aloittaa aterioinnin vasta sitten, kun Misukin on saanut oman annoksensa. Siinä ne sitten istuvat vierekkäin molemmat omasta kupista syöden.

Monet kiitokset teille kaikille, että jaksatte tehdä tätä arvokasta työtä ja samalla teette monta kissojen ystävää onnelliseksi.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2006 KATTILAAN !

Terveisin

Eija Kärkkäinen, Markku Järveläinen, Misu-kissa sekä naapurin Anniina

Tilli (Mini)
Lisätty 23.10.2005

Hei!

Hain reilu kuukausi sitten sieltä pienen ja aran tyttökissa Tillin. Nykyään Miniksikin kutsuttu kaveri asuu Järvenpäässä minun, mieheni ja toisen kissani Killin kanssa.
Tilli on kotiutunut todella hyvin, vaikka alku ei hirveän lupaavalta näyttänytkään. Ensimmäiset päivät menivät sohvan tai sängyn alla sähisten ja muristen. Tarpeet tehtiin sohvan vieressä olevaan isoon kukkaruukkuun, vaikka molemmille kissoille oli omat hiekkalaatikot laitettu.
Muutama päivä meni ennen kuin tajusin kokeilla pellettien sijaan ihan tavallista kissanhiekkaa. Samantien kun hiekat oli kaadettu laatikkoon, niin Tilli oli jo tarpeitaan tekemässä siihen! Olisinpa tajunnut heti....
Ruuan suhteen Tilli on aika nirso. Raksut on ainoa mikä kelpaa. Kokeiltu on vaikka mitä märkäruokiakin, mutta raksuja ei voita mikään.
Olen antanut Tillille joka aamu kissamaitoa, josta se tykkää aivan älyttömästi. Siitä on tullut sen aamu rutiini.
Tillistä on tullut jo nyt todella rohkea ja hellyyden kipeä. Se tulee vaivihkaa jalkojen juureen ja katselee ylöspäin siihen malliin, että jos joku vaikka viitsisi silittää. Silittämiseen pitää varata aikaa paljon, koska Tilli ei ihan vähään tyydy!
Pallot ja leikkihiiret on saanu kyytiä. Kun Tilli leikkii niin ei voi olla nauramatta... tyylinsä kullakin! Todella leikkisä tapaus. Omalla peilikuvalleen Tilli päivittäin isottelee.
Tillistä on tullut aivan ihana perheenjäsen. Valitsin juuri oikean kissan, vaikka sitä aluksi kummasteltiinkin siellä, koska Tillin kiinniottaminen vei jonkun verran aikaa ja vaivaa... =)
Kiitos teille rakkaasta Tillistä ja hyvää syksyn jatkoa!

Terveisin Tillin perhe

Pontso 
Lisätty 2.10.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hei!

Haimme Pontson Kattilasta täyttämään Felixin jättämää tyhjää tilaa. Felix oli iso, oranssi kolli, joten meille ensin esitelty musta, kiiltävä ja siro tyttökissa vaikutti enemmän hiireltä kuin kissalta. Kerroimme Kattilan työntekijälle Felixin hännästä, joka oli melkein mennyt joskus poikki, ja siksi loppupää lerpsotti ja oli tunnoton. Sitten meille näytettiin Pontso, jonka häntä oli amputoitu söpöksi töpöksi. Pontso, myöskin oranssi kolli, sulatti sydämemme ja muutti saman tien Myllymäkeen. Hän tutustui heti uteliaasti uuteen kotiinsa ja otti sen ja uuden emäntänsä omakseen.

Huomasimme Pontson olevan hyvin vauhdikas leikkiesssään; matot ja huonekalut saavat kyytiä jos tielle osuvat. Mitään tahallista pahuutta Pontso ei kuitenkaan tee, omapa on vikamme jos laitamme huonekasvin tai koriste-esineen samaan tilaan Pontson kanssa. Hännättömyys ei ole haitannyt korkeanpaikan leirejä, ei ole vielä löytynyt paikkaa johon Pontson ei olisi onnistunut hypätä! Ja rauhallinenkin osaa olla - nukkuessaan.

Hyvää syksyä Kattilan väelle, toivottavat Pontso, Leila Ja Anu

Klaus
Lisätty 2.10.2005

Kaikki on mennyt muuten hyvin mutta aikaisempi talon kuningatar ei vielä ole hyväksynyt uutta kaksi kertaa isompaa tulokasta taloon. Vanhimpaa poikaamme Joelia (jolla oli joulunarua jalassa, leikittääkseen kissoja) Klaus ei vierasta, mutta muita lapsia vielä kyllä. Minä olin muutaman päivän vapaalla töistä ja makasin Klausin kanssa sängyn alla jututtaen ja ruokkien häntä. Meillä siis synkkaa perheemme keskimäärää paremmin. Klaus antaa rapsuttaa ja silittää ihan täysin muutaman päivän jälkeen. Parhaiten hän liikkuu kun Milli (aikaisempi sohvaperuna) on ulkoilemassa. Milli murisee ja sähisee vielä ainakin toistaiseksi Klausille. On myös valtavan mustasukkainen! Jos vaan erehdyn huomioimaan ainoastaan Klausia, Milli sähisee ja murisee kahta kauheammin. Jopa raapii minua!

Kaikki hyvin siis!

T:Satu Nokialta

Topi (Tatti) 
Lisätty 2.10.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Heippa kaverit!

Olin vielä nimeltäni Tatti kun asustelin mamman kanssa Kattilassa, tätä nykyä olen Topi ja asustelen isossa omakotitalossa Espoossa.

Onkohan mun mamma vielä muuten Kattilassa ?

Viime vuonna kivat vanhukset hakivat minut omakseni ja ensimmäiset viikot täällä vaan pyörin huoneesta toiseen ja ihmettelin että onpas paljon tilaa!

Mulla on täällä mahtiolot, on oma iso pihakin jossa seikkailen joka päivä (pitkässä remmissä tosin), rapsutusta riittää kun eläkeläisillä on aikaa hemmotella mua ja herkkuruokia piisaa. Kiltiksikin kehuvat...

Välillä mua käy moikkaamassa yks villakoira mutta en mä siitä oikeen välitä, mielummin leikin yksikseni omilla leluilla tai paistattelen vaan päivää kattomalla ikkunasta ulos. Välillä on tietysti vähän ikävä Kattilan vanhoja kavereita.

Kaikille kavereille ja kissaihmisille kivat kesän jatkot toivottelee kehräysterveisin
Topi, 7v

Juulia 
Lisätty 21.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Heips!

Kävimme keväällä muutaman kerran Kattilassa etsimässä mahdollista kaveria Pasi-kissallemme. Toukokuussa sitten tärppäsi - punavalkoinen kissaneiti Juulia tahtoi kovasti lähteä matkaamme, ja eihän siinä sitten voinut kieltäytyä.

Aluksi Juulia ja Pasi vain sähisivät toisilleen. Pasi, joka on hyväntahtoinen mutta hieman yli-innokas, halusi kovasti tehdä tuttavuutta uuden tulokkaan kanssa. Juulia taas ei oikein lämmennyt isokokoisemmalle Pasille, vaan antoi tälle käpälästä. Pikkuhiljaa kuitenkin jo nuuskittiin toisen hajuja - tuloksena yleensä painimatsi, joko suoraan tai läpi asunnon kulkevan takaa-ajon seurauksena. Ruoka ei myöskään oikein neidille maistunut. Vettä kyllä kului ja silloin tällöin pari raksua.

Nyttemmin parin kuukauden sopeutumisen seurauksena tilanne on jo kutakuinkin rauhoittunut. Juulia antaa jo Pasin hieman pestä turkkiaan. Nukkuvatpa kaverukset jo samalla sohvalla päiväunensa ja säksättävät vierekkäin raapimatolpan nokasta ikkunan ohi lentäville pääskysille. Toki vauhdikkaita takaa-ajoja on vielä kuvioissa mukana eikä painimistakaan ole unohdettu. Yöllä kissat saattavat tulla sänkyyn nukkumaan, jolloin isokin sänky tuntuu pieneltä kissojen pötkötellessä molemmilla puolilla.:) Ruokakin maistuu Juulialle jo kummasti ja syöpä tuo joskus Pasinkin ruoat suoraa tämän nenän edestä. Paino on myös noussut sopivasti (3,5kg ->4kg). Toivottavasti sentään Juulian paino ei Pasin lukemille (7kg) kohoa.

Luonteeltaan Juulia on ollut alusta alkaen leikkisä tyttö. Leikkiin se lähtee vaikka unet olisivat täysin kesken. Huomiota Juulia kerjää aika erikoisella tavalla: öisin se hyppää sänkyyn ja herättää isäntänsä tai emäntänsä istahtamalla tämän vatsan päälle aloittaen hillittömän puskemis-, hurina- ja tarpomissession. Mukavaa, mutta joskus hieman väsyttävää puuhaa - molemmille osapuolille.

Kesäisin terveisin

Sari, Antti, Juulia ja Pasi

 
Lisätty 21.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Tänä perjantaina rannan äänimaisema oli muuttunut. Mökin verannan vintinraosta kuului vaimeaa vinguntaa. Ääntä ihmetellessämme katon rajasta hyppäsi syliimme nälkiintynyt mustavalkoinen kissanpentu. Äänet hiljenivät, eikä emoa ilmaantunut paikalle, joten soitimme Kattilaan. Heti seuraavana päivänä Otoksi nimeämällemme kissalle luvattiin hoitopaikka. Yö meni siinä Ottoa syöttäessä ja mietimme, että haluamme kyllä pitää tämän pikkuisen rääpäleen, mutta emme pysty sitä hoitamaan yötä päivää. Kattilasta ystävälliset ihmiset lupasivat Otolle kotihoitopaikan. Siellä Otto onkin ilmeisesti siihen saakka, kunnes voimme hakea sen Sipooseen, eli vielä noin 8 viikkoa..Tein Kattilasta ja Otosta myös radiojutun YLE:n Radio Suomeen, Radiouutisten Ajantasa-ohjelmaan - toivottavasti mahdollisimman moni kuulee ja että toimintanne saa tukea. Teette hienoa työtä, kiitos siitä!

t. Elina Juutilainen-Majakari

Viggo 
Lisätty 21.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Heippa kaikille!

Haimme viime vuoden marraskuussa sieltä kissan, jonka nimi silloin oli Charlie, mutta kodin vaihtuessa myös nimikin vaihtui ja nykyään Charlie on Viggo.
Kotiutuminen kävi nopeasti. Ensimmäinen päivä meni enimmäkseen sängyn tai sohvan alla ollessa. Illalla kuuntelin sängystä, kun Viggo tutki paikkoja ja kävi hiekkalaatikolla tekemässä tarpeensa. Seuraavasta päivästä lähtien Viggo käyttäytyikin niin kuin olisi aina ollut meillä.
Viggosta on tullut äärimmäisen nirso ruoan suhteen. Aluksi kyllä kelpasi kaikenlainen ruoka, mutta nykyään ei. Ainoastaan annospussissa oleva ruoka kelpaa ja raksujenkin pitää olla tietynlaisia että ne kelpaavat meidän herralle.
Sylissä olemisesta Viggo ei kauheasti välitä, emännän suureksi harmiksi. Mutta muovipussit ja kengät ovat Viggon mielestä aivan ihania:)

Oikein paljon terveisiä koko Kattilan väelle!

Terveisin Viggon perhe

Ronya ja Little Nicky
Lisätty 21.7.2005

Moi kaikki!

Nimeni on Ronya, ja minut uuteen kotiini löysi Kattilasta uudet vanhempani Rizze ja Riikka elokuussa n. 2 vuotta sitten. Ajattelin nyt viimein kertoa omia kuulumisiani, kun aikasemmin se on vähän jäänyt.
Eli olen mustavalkoinen kohta 3-vuotias tyttökissa Hämeenlinnasta. Minulla on valkoinen raita nenässä (joka alkaa nenänvarresta) ja se valloittavasti tekee nenustani kaksivärisen :) Monet kerrat minua on tuon takia ihasteltu ja kehuttu. Kehuista minä tykkäänkin niin mahdottomasti! :)
Sillon kun minut Katilasta löydettiin, niin sillon nimeni oli vielä Vonku. Tuo nimeni varmaan johtui siitä kun olen aika seurallinen. Ehdin olla siellä jo jonkin aikaa eikä kukaan tuntunut minusta kiinnostuvan :( Kuulin kun te ihmiset puhuitte usein siitä että minulla olisi synnynnäinen kitalakihalkio (?) mitä en ymmärrä oikein vieläkään. Liittyiköhän se jotenkin siihen, etten voi syödä märkää ruokaa ja juoda mitään ilman että alkaa kauheesti aivastuttaa? Hmm. Voipi olla. Kyllä se on tuntunut nyt ehkä hellittävän, mutta en ole siitä vieläkään oikein parantunut. En kuulemma edes parannu. Onneksi olen alkanut oppia elämään tämän jutun kanssa ja nyt voin nauttia syömisestäkin! :) Lempiruokiani on ehdottomasti kana (ihan vaikka vaan kissanruoan makuna), tonnikala, ohuen ohut kinkku (ja muutkin tuommoiset makkarat :) ), kerma, maito, kissanmaito ja ehdottomasti jäätelö. Varmaakin suklaa olisi paras makuna. Ei nuo vanhemmat kuitenkaan anna kuin lipasun aina silloin tällöin kun ei kuulemma makeaa mahan täydeltä? Ihmeellisiä nuo vanhemmat. Tuo ohuen ohut kinkku ei saa minua edes aivastelemaan! :) Veikkanikin tykkää kinkusta, mutta hänestä kerron sitten kohta erikseen. Nyt olen kyllä pienellä lihotuskuurilla, kun olen päässyt laihtumaan. Mutta kyllä se massu täs kasvaa kun saan syödä rauhassa eikä tarvitse kiirehtiä lautasen tyhjentämisessä :)
Aina kun meille tulee vieraita yritän näyttää leidiltä, mutta en kumminkaan pysty vastustamaan kiusausta mennä hiukan esittelemään itseäni heidän jalkojensa juuren. Aina ne saa huijattua minua lepertelyllä. Ja siitäkös vasta riemu kasvaa kun ne ottaa käteesä jonkin meidän leluista. Niitäkin on kerääntynyt aika hyvin vuosien varrella, mutta aina jotenkin hiiristä lähtee kaikki karvat. Vanhemmat ei usko et ne on tippunu itestään, vaikka niin aina niille sanon. Kyllä minä saan aika villejä leikkikohtauksia vielä vaikka leikkimisen olenkin jo lopettanut. Vanhemmat ei koskaan usko että olen jo iso tyttö. Olen kuulemma aina niiden pieni vauva. Mutta kyllä minä niiden lepertelyt kestän kun ne kuitenkin osaa silittää niin hyvin ja kun äidin kainalossa, pään vieressä, sylissä ja mahan päällä on niin mukavaa kelliä ja nukkua. Ne on parhaita paikkoja.
No nyt voisin kertoa sitten veikastani. Hänen nimensä on Little Nicky. Mutta siis ihan kotona häntä sanotaan Lucyksi. Ei kuulemma tykkää siitä nimestä ku se ei oo tarpeeksi maskuliininen. Mutta se sopii sille niin hyvin. Sillon kun hänet Kattilasta haettiin, niin hänen nimensä oli siellä Katti. No aika Katti se kyllä onkin! Sillon kun hän kotiin ensimmäistä kertaa tuli ja kun hän viimein astui kantokopasta ulos niin olin hiukan ihmeissäni, että kukas sieltä oikein tuleekaan.
Ensin haisteltiin toisiamme aika tovi, mutta sitten pitikin jo vähän näyttää missä kaappi seisoo ja kuka on pomo! (Siis minähän se pomo olen) Tilanne kuitenkin rauhottui nopeasti, koska tajusin ettei hänestä mitään uhkaa ole eikä häntäkään mikään isottelu kiinnostanut. Hänet haettiin meille tänä vuonna tammikuun 17.päivä. Ei se ollut kuulemma mikään suunniteltu juttu, mutta Lucy kuulemma oli kolahtanut siellä käydessä samalla tavalla sydämmeen kuin minäkin silloin aikoinani. Lucy oli kuulemma ollut ihan yksin siellä huoneessa ja kun vanhemmat olivat lähteneet paikalta, niin hän oli itkenyt siellä perään. Sydäntä raastavaa oli kuulemma ollut. Ja ennenkuin huomasikaan, niin hän olikin jo täällä. Alkuaikoina huomattiin että hänellä oli joitain omituisia patteja ympäri selkää jotka muuttuivat myöhemmin ruviksi. Asiaa kysyttiin sitten siltä inhottavalta sedältä joka tökkii aina neuloilla. Neulasta Lucy silloinkin sai. Se setä ei oikein tiennyt mitä ne oli. Se yritti hiukan koneella ajaa karvoja pois yhen patin päältä että näkisi paremmin minkänäköinen se on. Eihän siitä tietenkään tykätty ja siitä se Lucy pikkasen myös pelästy, joten siltä seisomalta sitten hypättiin seinän (samalla repien julisteen) kautta mamman hartioille. Lucy on kyllä (jos vaan saa sanoa) aika mammanpoika. Mut mammat sai selville Kattilan kautta että ne patit on luultavasti tullu nesteytyksen takia. Lucy kun oli ollut nesteytyksessä ennen meille tuloo koska se oli ollu pipi. Mutta onneksi Lucy kuintenkin parantu kokonaan ja ne ruvetkin tippu itsestään heti kuivuttuaan. Mutta älkää kertoko Lucylle että kerroin et oon ilonen että se parantu.
Lucy on kyllä kova poika syömään. Aina maistuis ruoka. Mutta sehän onkin vielä kasvavas vaihees ja kyl se paino on kumminkin vielä normaaleis mitois. Ainakin mammojen mukaan. Minun mielestä se vois kyllä muutaman kilon pudottaa ku nyt on kumminkin kesä. Sillon pitää näyttää hyvältä.
Ollaan molemmat käyty pihalla muutamaan otteeseen valjaissa, mutta niissä ei ikinä jaksaisi pysyä vaan tekisi niin paljon mieli lähteä tutkimaan maailmaa. Mammat sanoo vaan siihen ettei meiän ois hyvä olla yksin tuolla, ja kai ne on oikees. Niinku ne on aina valitettavasti.
Muut nyt kuitenkin asiar ovat hyvin :) Jos ei ota sitä huomioon että on todella kuuma. Mutta mammat aina laittaa kuumalla ilmalla jääpaloja vesikuppiin niin vesi pysyy ihanan raikkaana ja kylmänä. Nam! Vaikka aina leikin keskellä se aina kaatuu ja sit mammat on pikkasen pahalla päällä ku matot kastuu aina. Mutta siiten ne tajuu ettei me sitä tahalteen tehty ja me ollaan kuitenkin niin lutusii ettei se mitään haittaa vaikka matotkin saa vähän virvoitusta. Me osataan käsitellä mammoja tosi hyvin! :)
Joo mutta enköhän nyt ole tarpeeksi meistä kertonut. Kiitämme kuitenkin Kattilaa kaikesta mitä he ovat meille tarjonneet! Varsinkin siitä kiitämme että pääsimme omaan kotiin, jossa meidän on paljon paremmat oltavat kuin kadulla! :)

-Ronya, Little Nicky, Rizze ja Riikka..

Misteli
Lisätty 5.7.2005 

Misteli asustelee nykyään Helsingissä, Herttoniemessa. Ikää tällä herralaa on jo kohta 7-vuotta, vaikka käyttäytyykin kuin nuori poika.

Silloin aikoinaan Kattilassa käydessäni (v. 1997) kun "löysin" Mistelin, se vei heti mun sydämeni. Oli ollut kovin heikko ja sairaalloinen , kun oli ulos syntynyt syksykylmällä ja oli epävarmaa voiko sitä antaa uuteen kotiin. Misteli tottui toiseen kissaani Rusinaan (nyt jo 10 v..)ja ajan myötä niistä tuli kaverit.
Misteli on todellinen persoona, se saattaa hypätä (tai sitten kiivetä...) lattialta olkapäälle kiehnäämään ja on niin hellyydenkipeä kuin voi kissa olla. Ja sitähän se saa :)

Hyviä jatkoja sinne Hämeenlinnaan!

-Kaisa, vallu , Misteli, Rusina-

Nekku 
Lisätty 5.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hei kaikille. Nimeni on Nekku ja sain uuden kodin Jyväskylästä toukokuun alussa 2005. Emäntänä minulla on Tarja ja isäntänä Ville ja mikä parasta, saan ensi kuussa leikkikaverin, Pöntisen Varkaudesta. Pöntinen on vielä kovin pieni pentu, mutta tulemme varmasti juttuun keskenämme. Viikon päästä tänne tultuani, piti käydä lääkärillä kun korvapunkki vaivasi. En pelännyt yhtään ja olin hienosti koko operaation ajan-nyt ei korvia tarvitse enää rapsutella. Olen sopeutunut uuteen kotiin loistavasti, syön hyvin (hieman vyötärökin isontunut) ja leikin valtavasti. Isäntäväki on usein aamulla kovin väsynyttä sakkia jos olen kovasti yöllä hurjastellut. Meidän kodissa kun on niin metkat rappuset, joissa on kiva ajaa kiihdytyskisaa. Kotini on rivitalo, rauhallisella paikalla ja metsän vieressä. Samassa taloyhtiössä asuu kaksi muutakin lajitoveria, Tytti ja Pontus. Ne saavat kulkea vapaasti ulkona, mutta minä treenaan valjaissa kun olen niin vallaton (vaikkakin ulkona jänishousu). Minulla on takapihalla oma tarha, mutta toistaiseksi siellä asuu vielä puutarhakalusto. Varmaan ensi viikolla pääsen kokeilemaan sitä. Yöni nukun (jos ehdin) isäntäväen kanssa samassa sängyssä ja olen kova pussailemaan ja kehrään lujaa. Olen äärimmäisen seurallinen ja kaipaan huomiota. Osaan olla kyllä kiukkuinenkin-varsinkin jos minua komennetaan jostain luvattomasta. Viime viikolla olin maalla lomailemassa emäntäni kanssa ja olin paljon ulkona - valjaiden kanssa tietenkin. Maalta löysin ihanan leikkipallon, joka on ihan ykkönen! Kuljetan "viiksipalloa" suussani pitkin päivää ja välillä pelaan sillä rajustikin. Oikeastaan en välitä ollenkaan autoilusta ja maalta tulon jälkeen (150 km) olin aivan puhki ja deblessiivinen. Mutta seuraavana päivänä tahti oli taas entisenlainen. Piti vain levätä kunnolla. Kahden viikon päästä isäntäväki lähtee ulkomaille ja minulle tulee hoitotäti - saa nähdä mitä kaikkea keksin sen pään menoksi. Täällä on kaiken kaikkiaan kivaa!

Terveisin Nekku

Leevi 
Lisätty 5.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Heippa kaikille sinne kissakoti Kattilaan!

Leevin (ex-Babyn) kuulumisia tässä pikaisesti: ikääkin on kai tullut se vuosi täyteen( Leevin varsinaista syntynmäpäivää ei kai tiedä kukaan). Talvella ulkoilu ei maistunut mutta näin kesällä valjaissa ja hihnassa on ihana jahdata kaiken maailman pörriäisiä ja vähän tarkkailla lintujakin. Lempipaikka on lasitetulla parvekkeella juuri se kohta mihin lämpöisemmin paistaa aurinko. Sylikissaa Leevistä ei saa tekemälläkään vaan omistajille melkoinen rykelmä naarmuja. Nukkumaan Leevi kiipeää parvisänkyyn jonka tikkaista on tehty sisalköydellä sopivat kiipeilyyn.
Näin meillä voidaan, terveisiä kaikille kissakoti Kattilaan!
terv. Leevi omistajineen

Kasperi 
Lisätty 5.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Kasperi oli kaksi viikkoa kateissa ja sitten joku oli kuskannut kissan Kattilaan, mistä iso kiitos ja kumarrus (kuka sitten ikinä asialla olikaan). Nyt Kasperi on taas kotosalla ja kaikki on niin kuin ennenkin... Paitsi että kissa on edelleen aika väsynyt, kuten oheinen kuva todistanee....

Milli 
Lisätty 5.7.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Milli muutti meille tänne Tampereelle huhtikuussa Kattilasta. Milli lähti heti tulopäivänä innokkaasti tutustumaan uuteen kotiinsa ja on sopeutunut todella hyvin meille. Milli on osoittautunut aika persoonaksi, usein se kellii matolla jalat kattoa kohti ja nauttii rapsuttelusta, välillä taas saa hepulikohtauksia ja juoksee ympäriinsä. Millillä on täällä kaverina 1-vuotias Onni-poika, jonka kanssa ollaan jo melko hyviä kavereita. Alkupäivinä Milli vaan murisi Onnille, jos se tuli yhtään lähemmäksi tekemään tuttavuutta. Jonkin ajan päästä Milli jo pesi Onnin päätä, tosin nuoli ja murisi yhtäaikaa, joka oli aika huvittavan näköistä. Nykyään Onni ja Milli ovat hyviä kavereita.

Milli ei aluksi syönyt ollenkaan lihaa, ainoastaan kaupan purkkiruuat kelpasivat. Nyt suureksi iloksemme Milli on oppinut syömään tuoretta lihaa, ja porsaansydämet katoavat hitaasti mutta varmasti lautasilta. Millillä oli jostakin syystä myös alavatsasta lähteneet karvat pois, mutta uskoakseni monipuolisen ruokavalion ansiosta ne ovat pikkuhiljaa kasvamassa takaisin.

Olemme käyneet kokeilemassa valjasulkoilua, mutta ensimmäisellä kerralla Milli pelkäsi vierasta ympäristöä ja siirrämme ulkoilun opettelua rauhallisempaan ajankohtaan. Piakkoin Milli ja Onni saavat lisää kavereita, meille on tulossa juhannuksena pieni pentu ja sen emo.

Terveisin
Millin ottovanhemmat Lepe ja Tero

Saara 
Lisätty 5.7.2005

Olimme kerran serkkuni Ellan ja Äitini kanssa kattilassa etsimässä Mummollemme kissaa. Mummo oli yksinäinen koska Aku-vaari oli juuri kuollut! Kysyimme että: "Löytyisiköhän täältä kilttiä, aika ennakkoluulotonta ja rauhallista kissaa?".
niin meille näytettiin Saara. Saara on sini kilpikonna navetta kissa.
Muutaman viikon kuluttua haimme Saaran. Se muutti saloon Mummon luo.Ikävä kyllä mummo sai aivoverenvuodon ja Saara siirtyi meille. Mummo vaipui koomaan ja Meistä ja saarasta tuli vain parempia ystäviä... Mummo heräsi koomasta ja joutui vanhain kotiin. Saara olisi päässyt sille osastolle kissaksi minne mumo meni mutta osaston hoitaja on allerginen. Nyt oli kova kysymys: Jääkö Saara meille?.No ONNEKSI,ONNEKSI,ONNEKSI Saara sai jäädä meille! Nytkin se makoilee saängylläni :)

Terveisin Saara ja muu perhe!

Nuppu 
Lisätty 17.5.2005

Heips! :D

Nupun uusi koti on Helsingissä Puistolassa, punatiilisessä isossa omakoti talossa.. "Nupsu" on kotiutui nopeasti, oltuaan kaksi yötä uudessa kodissaan. Ensimmäisen yön jälkeen Nupsu säikkyi kaikkia pieniäkin ääniä ja Topia, talon kollia, joka on iso ja pelottavan näköinen, mutta pohjimmiltaan ihan "murmeli" kissa.. Toisen päivän aamuna Nuppu löytyi uuden Äitinsä jalkopäästä nukkumasta ja kehräämästä.. :) Topia vielä vähän varoo, mutta eiköhän Nupsu jossain vaiheessa ymmärrä, ettei "Topsua" tarvitse pelätä..

"Topsu" ja " Nupsu" lähettävät vielä terveisiä kaikille kattilassa, erityisesti mukaville hoitajille, jotka jaksoivat hellästi hoivata Nuppua :)

Mikki 
Lisätty 24.2.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Mikki asustaa nykyään tyytyväisenä Tampereella Hervannassa, yhdessä kaverinsa Tikrun kanssa, joka on Hämeenkyröstä talteenotettu rouvaskissa.
Ujosta pojasta on kasvanut varsinainen sylikissa, joka huolehtii aamuherätyksistä omalla persoonallisella tyylillään (laukkavauhtia makuuhuoneeseen ja kunnon loikalla sänkyyn) ja Tikrunkin kunnosta jokapäiväisillä takaa-ajotuokioilla.
Terveiset kaikille kattilalaisille! Ottaisimme teitä mielellämme enemmänkin, jos vaan tilaa olisi :)

Paapero
Lisätty 13.2.2005

Moi!

Me haimme Kattilasta kissan nimeltä Paapero 5.2.2005! Paapero on sopeutunut kotiinsa todella nopeasti ja hyvin, Paapero ei kuitenkaan ole ruvennut raapimaan raapimapuuta vaan matot ovat hänelle mieluisia raapima-alueita. Vaikka Paapero on ollut kylässä toisessa kodissa, niin hän on sinnekin sopeutunut nopeasti ja hän on tajunnut mennä tekemään tarpeensa hiekkalaatikkoon eikä ole kertaakaan tehnyt tarpeita matolle! Paapero on kuitenkin tehnyt sohvaan yhdet kynnen jäljet, verhoissa hän ei vielä ole roikkunut ja uskomme ettei roikukaan.

Olemme muutamana päivänä käyneet ulkoiluttamassa Paaperoa mutta hän on ollut aika laiska siellä. Paapero ei ole purrut mitään paitsi omia raksuja, ja vaikka kattilassa sanottiin ettei Paapero syö purkkiruokaa niin kyllä se on jo yhden purkin syönyt. Paapero on kunnon jätkä.

Ja nyt tulee loppuhuipennus, Paapero on oppinut avaamaan ovenkahvasta koko oven, eli hän hyppää kahvaan ja roikkuu siinä niin kauan, että ovi aukeaa ja sitten avaa oven kynsillä. Hän on kuin Einstein! Eikö vaan?

Kissaterveisin: Jaana ja Emmi Ahola sekä Terhi ja Ismo Vessonen ja kaiken lisäksi Paapero Ahola!
(Paaperon vuorosana:) miau, miau, miau, miau, miau!

Lotta
Lisätty 6.2.2005

Hei!

Me haimme Lotan äidilleni kisuksi teiltä n. kuukausi sitten. Lotta viihtyy mainiosti uudessa kodissaan! Se on vielä vähän varovainen muiden kuin äidin kanssa, mutta tottuu koko ajan siihenkin että muutkin vierailijat (kuten minä) voi paijailla ja on ihan kivoja. Lotta nukkuu yöt aina äidin jalkopäädyssä ja aamulla herättelee kehräilyllään ja huomion kipeydellä.

Lotta on ruvennut oikein leikkisäksi, se rakastaa eritoten lankakeräleikkejä. Nyt juuri kun kirjoitan se riehuu tuossa vieressä :) Lotta saa kokoajan hyvitystä ajoista jolloin sillä ei ole ollut näin mukavat oltavat, ruokavalioon kuuluvat mm. katkaravut, kevytkerma ja tuore jauheliha. Se elää täällä oikein pikkuprinsessana! Kun kevät tulee Lotta voi päästä ulos kävelyille jos haluaa, täytyy katsoa miten sen saa hihnaan totutettua.
Ihanaa kun saatiin teiltä näin kiva uusi perheenjäsen!

Terveisiä teille sinne Kattilaan toivovat:

Tuuli, Sirkka-Liisa ja Lotta Kauhanen

Viiru (Miiru) 
Lisätty 6.2.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

VIIRUN KUULUMISIA

Miirusta tuli sitten Viiru heti ensimmäisenä päivänä. Se jotenkin on meistä "Viirumainen" eli vähän vilperimpi kuin luultiin, hyvä niin.

Viiru vähän arkaili aluksi, ensimmäisenä iltana kyyhötti joko yksin telkkaripöydän ja seinän välissä tai vaihtoehtoisesti puski sohvalla vieressä, näytti olevan ihmeissään isosta tilasta eikä osannut asettua. Laitettiinkin parin huoneen ovet kiinni, ettei olisi liikaa ihmeteltävää ensimmäiselle päivälle. Ruokakaan ei ensimmäisenä ollut mielessä, vähän kuitenkin maisteltiin. Akvaario kuitenkin kiinnosti heti alusta lähtien, kuten kuvasta näkyy! Samoin uusi leikkipallo ja sen kanssa telmittiin vähän.

Perjantai-lauantaiyönä oli hiekkalaatikkokin hoksattu (jota tarjoteltiin perjantai-iltana kovasti, muttei kelvannut). Niin, klo 2 yöllä mouruttiin ja oltiin sitä mieltä, ettei tähän aikaan nukuta... aikansa puuhailtuaan totesi kuitenkin, ettei nuo suostu tähän aikaan huomaamaan ja kävi itsekin koisaamaan.

Lauantaina jo vähän rohkaistiin mieltä ja ovien avauduttua muihin huoneisiin löytyi mieluinen oma rauha ompelu/kuntoiluhuoneen tuolilta. Sinne se paineli nukkumaan, jos halusi olla rauhassa. Tuolilta katsottiin heti kuka on tulossa, jos ovi kävi. Sitten hiippailtiin moikkaamaan sukulaisia, jotka kävi katsomassa Viirua. Viiru uskalsi lauantaina hypätä sohvalle ja meidän sänkyyn seuraksi useammin, tosin Viiru pyysi lupaa hypätä naukumalla. Kun sitten kannustettiin, että hyppää vain, niin sitten ponkastiin viereen puskemaan.

Sunnuntaina oltiinkin jo reipasta poikaa ja ruokaa alkoi menemään ja kissanmaitoa (jota ostin kokeilumielessä kaupasta, kun Viiru ei ollut mikään hakki veden perään). Nyt menee vedet ja kissanmaidot, kuivaruoka ja patee, enää ei nirsoilla!

Viiru oli maanantaina selvästi kotiutunut. Sohvaan ja sänkyyn kammettiin morinan säestämänä ja nyt uskallettiin köllähtää kokonaan ojoselleen ja selälleenkin nukkumaan viereen. Ennemmin se oli nukkunut vain ompelutuolilla. Ompelutuoli on edelleenkin suosittu, johon on kiva vetäytyä omiin oloihin nukkumaan. Viiru kommentoi asioita mielellään ja välillä spurttaillaan laukalla päästä päähän kämppää. Viiru on kehrännyt alusta lähtien, mutta äänen voimakkuus on koventunut. Ruoka maistuu ja kalat on kivoja seurattavia!

T: Outi ja Lasse

Nasse (Karvinen) 
Lisätty 27.1.2005 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hei!

Haimme tärkeän perheenjäsenemme Nassen (silloiselta nimeltään Karvinen) kissakoti Kattilasta maaliskuussa 1999. Nyt yhteiseloa on vierähtänyt jo jokunen vuosi ja ajattelimme kertoa, että hyvin on mennyt. Nassella on nykyisin kaksi "sisarustakin", persialaistyttö Vilma sekä exotic Felix. Nämä kaikki kolme nauttivat toistensa seurasta ja leikkivät paljon keskenään.

Nasse on luonteeltaan aivan ihana, aito ja persoonallinen kissa. Hän valikoi tarkoin ystävänsä, mutta heille hän onkin sitten todella sydämellinen. Hän on kova sylittelemään ja nauttii kehuista. Myös harjaus on hänestä mukavaa, varsinkin kun palkkioksi saa usein "namia" (yleensä kuivamuonaa). Nasse on seurallinen ja vilkas kissa, joka on kaikissa perheen toimissa mukana. Nasse on erittäin rohkea kissa - onpa hän osallistunut myös kissanäyttelyyn nauttien esiintymisestä siellä.

Hämeenlinnan jälkeen asuimme muutaman vuoden Tampereella ja nyt olemme asuneet vuoden verran rivitaloasunnossa Helsingin Torpparinmäessä, maaseutumaisemissa. Nasse on kotiutunut aina pian sinne missä muu perhe ja tutut tavarat ovat. Kesäisin Nasse nauttii ulkoilusta valjaissa pihallamme ja pihan elämää on mukava seurata myös ikkunalaudalta. Saunominen on myöskin mieleen..

Kaikkea hyvää Kattilan väelle ja terveiset täältä Stadista. Teette arvokasta työtä.

Terveisin Jonna ja Tommi sekä Nasse, Felix ja Vilma Pätynen

Oona (Hassu)
Lisätty 13.1.2005

hei. tässä yksi kisutarina.

otimme kattilasta todella aran kisun, joka oli siellä nimeltään hassu. nyt on kisu nimeltään oona. todella rakastaa silitystä, mutta syliä ei. tämä kisu on tietoni mukaan syntynyt kattilassa, eli ollut siellä nelisen kuukautta, ennen kuin minä karvakasan hain.
oona oli todella arka, antoi silittää ruokakupin vieressä, ekasta illasta lähtien nukkui sänkyni jalkopäässä, mutta muut ajat vietti sohvan alla. sieltä sitten säännöllisin välein hain hiekkalaatikolle tai syömään.

on ollut jännä huomata, miten kissa ottaa todellakin sen yhden ihmisen omakseen, vaikkei sitä heti huomaakkaan, aina illan tullen tulee sänkyyn, vaikka päivät olisi vietetty milloin missäkin nurkassa, ja päivälläkin, kun menin sänkyyn, huutelin kis-kis, tuli jonkun ajan päästä ja antoi rapsutella selällään. nyt on kuin toinen kisu, leikkii, kerjää huomiota, mutta sylissä ei edelleenkään viihdy.

on oonalla kaverikin, itseään nuorempi, mutta ainoa ongelma on se, että jos toista kissaa silitän, oona sähisee.. silloin haen oonan viereen ja silitän molempia yhtäaikaa, mutta hyvät kamut ovat muuten, samasta kiposta syödään, oonan nukkumapaikka on minun vieressä, toinen kisu nukkuu lasten vieressä. mutta kaikenkaikkiaan, kaikki hyvin, luottamus oonalle taattu, paikka minun vieressä ja sydämmessä, eiköhän se siitä.

kaikkea hauskaa kaikille kisuihmisille ja kattilaan terkut.

Lotta
Lisätty 13.1.2005

Hei! Viikko on tässä nyt Lotan kanssa tutustuttu. Lotta muutti Itä-Helsinkiin, rauhalliseen pieneen kerrostaloon metsikön reunassa.
Ensimmäinen ilta meni tietysti juostessa ja ihmetellessä, mutta nyt ovat paikat jo tutut. Lotta on seurallinen kissa, vaikka oli ensin vähän säikky, oikein kiva kaveri.

Terveisin Sirkka-Liisa Kauhanen, Helsinki

Eetu (Noki) 
Lisätty 23.12.2004 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Heips!

Elokuun lopulla päätimme käväistä Kattilassa "ihan vaan katsomassa" kissapentuja, sillä toisen kissoistamme kuoltua syöpään jäi meidän vanha herra kaipaamaan kaveria. Ihastuimme Eetuun (alias Noki) heti ja parin tunnin kuluttua tutustuikin Eetu jo uuteen kaveriinsa Aatuun uudessa kodissaan. Aatua ja Eetua yhdistävä tekijä on kissakoti, sillä meille molemmat ovat tulleet tämän loistavan yhdistyksen kautta.

Eetu oli arka ja todella hellyyden kipeä tullessaan meille; arkuus hävisi kuin tuhka tuuleen ensimmäisenä yönä yhdentoista maissa. Eetusta on kasvanut todella seurallinen pikku veijari, joka nauttii aivan äärettömästi sylissä köllimisestä. :) Eetun muita lempipuuhia on "murista" ikkunan takana lentäville linnuille ja tapella sukkien kanssa.

Aatukaan ei ihmeemmin vierastanut uutta tulokasta, pieniä kahakoita kyllä on, mutta mitään katastrofaalista ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Eetu on kyllä yksinään aiheuttanut pieniä katastrofeja kuten mm. ainoan viherkasvimme tappaminen ja sanomalehtien ja koulupapereiden silppuaminen. Joulukuusi on vielä pystyssä, mutta kuinka kauan? :)

Hyvää Joulua koko Kattilan väelle!

-Eetu, Aatu, Kimmo ja Sanni-

Riku 
Lisätty 22.12.2004 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hei! Viime Loppiaisena vierailin Kattilassa, tarkoituksenani käydä katsomassa kissoja, ei ottaa mukaan ketään. Mutta toisin kävi, mukaani lähti kaksi kissaa, Riku ja Daniela (Daniela ei valitettavasti sopeutunut toisen kissan kaveriksi, hän tuli takaisin Kattilaan). Riku tuli tavallaan "kaupantekiäisenä", kun Kirsi meille häntä esitteli,että sillä on jonkinlainen vamma selkärangassa, (mie en ole kyllä sitä huomannut). Alkuun se varoi hyppimästä korkealle, mutta sekin kyllä luontuu jo nykyisin.
Myös suunnaton arkuus on hävinnyt. Ensimmäiset kaksi viikkoa Riku viihtyi päiväsaikaan vaatekaapissa. Nykyisin Rikusta on tullut oiva seurakissa, varsinkin, kun on erikoisherkkua, sydäntä, tarjolla. Ei hän vieläkään mikään kainaloinen ole, mutta antaa kyllä jo rapsutella ja erehtyy joskus jopa syliinkin asti.
Syksyllä Riku sai kaverikseen nuoren siamilaisneidin, Lucian, jonka kanssa välillä juostaan peräkanaa ja välillä nukutaan vierekkäin mamman jaloissa.
Haluan näin Joulun alla kiittää Teitä kaikkia siellä Kattilassa upeasta työstä, mitä teette ja myös ihanasta Riku-pojasta, jonka teiltä sain!!

terveisin Jatta, Riku ja Lucia

Hero
Lisätty 12.12.2004

Haimme teiltä syyslomalla mustan pitkäkarvaisen suloisen tyttökissanpennun. Sen nimi oli jo valmiiksi Hero, emmekä nähneet mitään syytä muuttaa sitä.
Aluksi Hero oli tosi arka eikä antanut koskea itseensä. Se tuli heti muiden kissojen kanssa toimeen. Hero ei sanonut mitään (siis maukunut) pariin kuukauteen. Se ei myöskään osannut kävellä kunnolla. Se ryömi ja vipelsi jalat koukussa. Nyt Hero on melkeinpä kaikista kissoistamme sosiaalisin. Se maukuu ja purisee ja tulee itse syliin kerjäämään huomiota. Se myöskin pussaa. Aina kun kumartuu, se survaisee pienen päänsä kokonaan suuhun. Hero on pirteä ja leikkisä.
Mietimme että mitä sille Heron velipojalle kuuluu. Sekin oli kovin nätti kissa. Sen kuvaa ei näkynyt sivuilla. Onko se löytänyt jo kodin? Pistäkäähän kuulumisia tännekin päin.

T. Karoliina & Epe (ja Merri, Hero, Akasha ja Anoushka), JKL

Miru ja Musta Rudolf
Lisätty 1.11.2004

Mirun ja Musta Rudolfin kuulumisia

Miru saapui kaverikseni kesällä 2002. Heti huomasin, että olin löytänyt seurallisen ja iloisen kissan, joka tulisi palvomaan minua. Heti toisena yönä Miru kiipesi viereeni ja sille tielle se on jäänyt. Ei sellaista yötä, etteikö tuo iso kollikissa makaisi jaloillani.
Alkuu Miru vahti minua ja selkeästi pelkäsi, että jätän hänet. Kun lähdin ulos, kissa jäi mouruamaan surullisena perääni. Mutta voi sitä riemua, kun tulin takaisin! Olen kyllä kuullut koirien eroahdistuksesta, mutten koskaan kissojen kohdalla samasta. En voinut olla edes toisessa huoneessa, etteikö Miru olisi vahtinut.

Tammikuussa 2003 Musta Rudolf saapui meille lähes vahingossa. Tarkoitukseni ei ollut ottaa toista kissaa, mutta tuo iso karvakasa vei sydämeni ensi silmäyksellä. Hieman kyllä jännitin, mitä mahtaisivat kollipojat tykätä toisistaan, mutta muutaman viikon kyräilyn jälkeen alkoivat tulla toimeen. Nykyisin ovat jo parhaita kavereita.
Rudolf oli aluksi hirmuisen arka, eikä tykännyt silittelystä ollenkaan. Nykyisin tuo veijari saa hymyn kasvoilleni joka päivä, kun on jo niin rohkea, että tulee myös viereeni yöksi ja tykkää jo hellimisestä ja silityksestäkin.

Molemmat kissat ovat olleet myös kipeinä. Rudolfin turkki oli minulle tullessaan todella huonossa kunnossa ja kun se ei näyttänyt ollenkaan parantuvan, vaan hilseili yhä edelleen, soitin eläinlääkärille, joka epäili kala-allergiaa. Nyt olemme jättäneet kalan kokonaan pois ja turkki kiiltää.
Mirulla olikin sitten vähän pahempi sairaus, nimittäin virtsakivet. Niihin syötiin monta lääkekuuria, mutta lopulta tilanne meni niin pahaksi, että eläinlääkäri joutui nukuttamaan Mirun ja poistamaan kivet. Nykyisin Mirulla on erikoisruokavalio, johon kuuluu virtsakiviä liuottava erikoismuona. Se on onneksi pitänyt kivet loitolla ja Miru on taas terve.

Yhdessä kollipojat keksivät jos jonkin näköisiä kepposia ja emäntä parka saa välillä pelätä koriste-esineidensä puolesta. Mutta niin hellyttäviä nuo isot rohjot ovat, että kaiken saavat anteeksi.
En ymmärrä, miten he ovat löytökissoiksi edes päätyneet, niin paljon minä niistä pidän.

Väinö
Lisätty 11.10.2004

Tarinaa Väinön ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa.
Hain poikani kanssa Väinön perjantaina kahden aikaan. Ja hän ei ollut kuulemma syönyt ja pissannut koko päivänä mitään. Kotiin tultuamme hän meni sängyn alle piiloon, mutta tuli silitettäväksi, jos menin makamaan sängyn viereen lattialle. Illalla uskalsi käydä syömässä vähän raksuja ja joi vettä tilkan. Tutki ja haisteli hieman uutta kotia, mutta meni mielellään sängyn alle turvapaikkaan. Tykkäsi kovasti, kun hain hänet myöhään illalla sohvalle syliini pötköttämään ja yöllä heräsin siihen, että Väinö halusi olla koko perheen kanssa samassa sängyssä nukkumassa :). Kertaakaan ei sähissyt, eikä yrittänyt raapaista tai purra ketään meistä - siis todella rauhallinen, kiltti kissa. Pissaa ei tullut.

Lauantaina hän tutki jo paikkoja enemmän ja kävi kakalla meidän makuuhuoneessamme. Mutta ei pissannut vieläkään. Antoi pojankin silitellä. Söi ja joi kohtuullisesti raksuja ja purkkiruokaa ja vettä. Silakat ja merilohi raakana eivät kelvanneet...

Tuli sunnuntai ja Väinö alkoi olla kuin kotonaan - liikkui minne halusi, eikä pelännyt ketään eikä mitään. Söi ja joi. Mutta sitä pissaa ei vieläkään kuulunut. Tutkimme ja haistelimme kaikki nurkat ja komerot kodissamme, mutta kissanpissa ei haissut missään ja laatikolla ei käynyt.
Aloin hätääntyä. Kauhukuvat virtsamyrkytyksestä ja äkkikuolemasta olivat jo itsesyytöksissä mielessäni. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kävimme Väinön kanssa lääkärillä kääntymässä.

Varsinainen kääntymiskeikka se olikin, sillä Väinön jännitys laukesi autossa ja kuljetuskoppa lainehti kissan pissaa... Väinö se vaan asteli tyynesti lääkärinpöydälle tassut pissassa, että missäs nyt ollaan ja mitäs seuraavaksi tehtäisiin :). Ja niin me sitten lähdettiin molemmat olo huomattavasti huojentuneena takaisin kotiin. Kävin lähikaupassa hakemassa tavallista kissanhiekkaa omien puupellettiemme sekaan. Ilmeisesti ei Väinö osannut käyttää niitä vielä yksinään. Nyt on sitten joka päivä käyty kakalla ja pissalla normaalisti omassa kissavessassa.

Ostin Väinölle tänään vitamiinilisää ja pitäis keksiä jotain tosi herkkuruokaa, jotta kissa sais lihaa luidensa ympärille. Ihan hirveitä satseja ei syö, mutta luulen sen johtuvan siitä, ettei ole vielä saanut todellista herkkuansa. Tällä viikolla pitäis ehtiä vielä eläinlääkärin tarkastukseen ja rokotukseen. Kissaflunssa ei tainnut Väinöön sitten tullakaan, vaikka sen Kattilassa melkein kaikki kävi läpi. Tai oireilua ei ainakaan ole ollut näkyvästi. Ensi viikolla ajattelin kokeilla valjaita, jos päästäisiin hieman haistelemaan yhdessä ulkoilmaakin. Se voi ollakin jännä juttu.

Kiitos kovasti kissasta - Väinö vei heti sydämemme ja on juuri oikean luonteinen kissa meidän kotiimme. Vielä kun saisi virkistettyä kissan mieltä ja sen leikkimään vähän, niin olisi sillä itselläänkin hauskempaa. Tokihan nyt on kulunut vasta muutama päivä ja Väinö voi osoittautua leikkisämmäksi kunnolla kotiuduttuaan. Terveisiä kaikille Kattilan työntekijöille, meillä voidaan hyvin ja Väinö on meidän kaikkien rakas.

Yst. terv. Eija

Miska 
Lisätty 3.10.2004 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hain Kissakoti Kattilasta joulukuussa 2001 kissaa. Pentuhuoneessa vilisti monia supersosiaalisia söpöläisiä, mutta aivan katon rajassa keikkui kiipeilytelineessä yksinään pieni mustavalkoinen, hieman luiseva rääpäle. Sen kasvoissa oli epäsymmetrinen valkea läikkä. Koska olen aina tykännyt persoonallisista tapauksista, mukaani lähti tämä pieni kollipoika, Miska. Se kotiutui Helsinkiin luokseni heti ja kehräsi ja kiehnäsi koko ajan.

Miska sai tämän vuoden alussa kaverikseen pienen Velin, hössöttävän kollipennun. Miska omaksui heti isoveljen roolin ja katselee vierestä Velin toilailuja. Hellyydenkipeä pikkuveli saa myös Miskalta aina iltapesut, mutta välillä pitää vähän läpsäistä tassulla, kun Veli ahdistelee liian innokkaasti. Pitäähän sitä omaa tilaakin olla.

Miska on maailman kiltein ja viisain kissa. Se on rauhallinen, mutta leikkisä, ja vaistoaa emäntänsä tunnetilat mestarimaisesti. Olen tuntevinani tietysti välillämme selkeän sielujen yhteisymmärryksen. Miska on ihana ystäväni, josta olen Kattilalle ikuisesti kiitollinen.

Laura, Helsinki

Rauha 
Lisätty 3.10.2004 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hei Kattilan väki,

Isäntäperheeni huomasi kuvani sivuillanne, sovittiin että saavat lähettää minusta muutaman kuvan.
Ensimmäisessä kuvassa näette, että olen kärsinyt vilua ja nälkää ennen Kattilaan pääsyäni ja nykyistä kotiani, mutta kuten kuvasta näkyy en enää. Toisessa kuvassa opettelen ajamaan Jesper kaverini traktoria, on se niin vaikeaa, että istun mieluummin kyydissä. Kolmannessa kuvassa on vähän leikkiä mukana, täytyyhän ihmisiä välillä vähän leikittää.
Elämäni on varsin lokoisaa, kesällä olen viettänyt aikaa myös ulkona. Siellä on paljon mielenkiintoista, mutta siili oli minullekin liikaa, ei siitä saanut kaveria. Talvisin minulla on katselupaikka lintulaudalle, ei minua linnut ruokana kiinnosta, parempaa ruokaa on kupissa, eikä sitä tarvitse pyydystää, maukaisu riittää. Orava on kyllä ihan kiva katsella lintulaudalla, muttei siitäkään ole tullut kaveria, taidetaan vähän pelätä toinen toisiamme.

Syksyisin terveisin

Rauha

P.S. Lupasin,että ihmisetkin saavat laittaa nimensä alle.

Terveisin
Aila, Pertti, Sonja, Ilkka ja Jesper

Leevi (Baby) 
Lisätty 15.9.2004 

Suurenna kuva klikkaamalla! 

Hei!

Leevi sai jo varatessa uuden nimen ja vei heti sydämen mennessään kun astuimme ensimmäistä kertaa huoneeseen missä koko pentue oli.
Maanantaina 30. elokuuta meille soitettiin että nyt saisi tulla uutta perheenjäsentä noutamaan. Ja me heti matkaan. Kotiin tullessa Leevi viihtyi puolisen tuntia kuljetusboxissa eikä uskaltautunut kuin ovella nuuskimaan ilmaa. Pienellä rapsuttelulla Leevi tuli heti ulos ja sitä rapsuttelua pitikin jatkaa pitkään. Leevi on siisti kissanpentu eikä tehnyt yhtään hätäpissaa mihinkään vaan kaikki heti tapahtui hiekkalaatikolle.
Ensimmäinen yö itkettiin sisaruksia ja emoa sekä ruokailun yhteydessä kun Leevi oli vähän aikaa syönyt ja sitten kukaan ei tullutkaan jakamaan ruokaa, mau´uttiin. Iltaisin Leevi saa melkoisia hepuleita ja ravataan huoneesta toiseen ja heitellään kaikkea mitä eteen sattuu; isännän sukat on "tapettu" jo moneen kertaan. Päivät nukutaan sohvalla erittäin rennosti. Aamuisin on parasta kun pääsee varastamaan voileiviltä juustoviipaleet. Ohessa kuva eräiltä rennoilta päiväunilta. Leevi on kyllä saanut vakipaikan kaikkien meidän sydämissä ja vanhana kissaihmisenä ihmettelen ettei tätä tapahtunut (kissan tuloa meidän perheeseen) jo aiemmin. Ensimmäisenä jokainen joka kotiutuu huutaa Leeviä.

Leevi lähettelee terveisiä kaikille Kattilaan ja kiittää erittäin hyvästä hoidosta.

Terveisin Leevi, Maarit, Kari, Julia ja Emilia

Mimmi
Lisätty 15.9.2004

Tervehdys kattilan väki!

Haimme Mimmin Kattilasta heinäkuun lopussa. Pari päivää hakemisen jälkeen Mimmi käveli niin sanotusti "seiniä pitkin", toisin sanoen ei uskaltanut tulla aivoimelle alueelle ja oli kyyryssä sohvan takana tai kaapin alla. Ainostaan yöllä uskaltautui liikkumaan, ainakin ruokakupista pääteltynä. Mimmi antoi silittää ja rapsuttaa jos Mimmi itse tuli lähelle. Mimmi tykkää varsinkin jos sitä rapsuttaa korvan takaa, leaun alta tai mahasta. Syliin ei kuitenkaan vieläkään ole uskaltautunut (vaikka mieli taitaisi tehdä).

Päivä päivältä Mimmi on tullut rohkeammaksi ja on utelias kuin mikä. Tämän lisäksi vielä ovela. Jo ensimmäisen viikon aikana Mimmi oli sen verran ovela että meni sohvan alla olevaan laatikkoon missä säilytämme vieraspetivaatteita ja nukkui siellä koko päivän. Me jo luulimme että Mimmi oli kadonnut mutta yhtäkkiä Mimmi kömpii yläkertaan ja näyttää juuri heränneeltä. Ja parvekkeella ollessamme jos ovi on jäänyt raolleen, Mimmi tulee katsomaan mikä kumma paikka se on.

Nykyään Mimmi on kotiutunut jo hyvin uuteen kotiinsa. Edelleen jos tulee vieraita käymään niin Mimmi menee sängyn alle mutta tulee sieltä jossain vaiheessa aina kurkkimaan ketä tuli kylään. Heti kun Mimmi kuulee että tulemme kotiin, se tulee ovelle vastaan, alkaa kehräämään ja kerjää huomiota...eli rapsutusta.
Pari päivää sitten Mimmi tuli niin lujaa rappuset alas että oli tulla kuperkeikoilla pari rappusta.
Parina ensimmäisenä päivänä en ole varma missä Mimmi nukkui mutta nykyään lähes joka yö Mimmi nukkuu meidän kahden välissä. Välillä täytyy kyllä hätyyttää Mimmi pois kun on niin kuuma.

Mutta kuulemisiin Mimmin uusista tempuista.

Terveisin
Anne, Antti ja Mimmi

Pena ja Liisa
Lisätty 15.9.2004

Hei kaikki Kattilan asiakkaat ja muut lukijat!

Tämä on jatkoa joku aika sitten lähettämälleni jutulle Penasta ja Liisasta, jotka haimme Kattilasta. Olemme avomieheni kanssa olleet todella onnellisia näistä uusista lapsukaisista, enää emme luopuisi heistä koskaan.

Liisa ja Pena voivat hyvin. Ruoan kanssa saa pelata, kun ruokahalu vaihtelee harva se päivä. Se mikä eilen maistui ei aina maistu toiste.
Ovat oksentaneet karvoja ja kerran jotain ruokaa. Liisalla kasvain kutiaa välillä korvassa, mutta tarkkailemme tilannetta. Raapiminen aiheuttaa vähän rupia korvan/otsan alueella, mutta tilanne ei ole vielä liian vaikea. Aiomme kokeilla ennen pitkää korvatippaa, joka putsaa korvakäytävää ja siten vähentää kutitusta, joka voi aiheutua liasta kasvainkorvassa.

Kisulit kehräävät, leikkivät ja nukkuvat yhdessä - välillä. Välillä sitten taas kumpikin saa huutia toisiltaan. Mutta leikillä. Joskus eksyy kiukku mukaan leikkiin ja tulee pieni huitomisriita, mutta kynsiä ei olla vielä käytetty.

Veimme kerran valjaissa Penaa ulos, joka pissasi hissiin ja ulkona pääsi rimpuilemalla irti valjaista! Se oli kamala hetki. Emme ole enää vieneet ulos sitä. Se juoksi minkä kerkesi karkuun muutaman sata metriä roskakatoksen alle roskisten taa ja huusi sieltä apua. Se oli saanut kissalle tyypillisen paniikkikohtauksen, joka voi iskeä yllättäen ilman ihmiselle tajuttavaa syytä. Mitään ei tapahtunut ulkona, muuta kuin Pena huomasi yhtäkkiä voivansa päästä irti ja alkoi rimpuilemaan. Olimme aivan rauhassa sitä ennen puiden juurella. Luulin ettemme enää näkisi sitä, niin lujaa se meni. Mutta avokkini sai sen taitavasti ja kärsivällisesti pois piilosta. Kotona se pudotti sylistä kovan kakkapökäleen eteisen lattialle...niin paljon se oli pelännyt ulkonaoloa. Ei sovi Penalle ulkoelämä. Vaikka parvekkeelta katselee.

Liisa oli niin lihava ( vain vatsan alueelta pullea, muuten siro ) ettei ylettynyt nuolemaan pyllyään puhtaaksi, joten oli likainen. Puhdas herra Pena alkoi sitten avuliaaksi ja nuoli Liisan pyllyn puhtaaksi, kunnes tämä hoikistui ja pystyi itse taipumaan pesemään. Pena nuolee muutenkin Liisaa välillä selästä, jossa on huonoa karvaa ja jopa nyppii hampailla huonoa karvaa Liisan selästä hampailla. Sitä lähteekin välillä pienin tukoin. Siinä esimerkillinen huolehtiva uros!

Liisa on jalkapallomimmi. Hän on leikkisämpi ja liikkuvaisempi kuin Pena. Liisa juoksee, hyppii ja leikkii. Liisa pelaa rutistetulla paperipallolla jalkkista, harhauttelee avokkianikin ja potkii jaloillaan palloa jopa taaksepäin. Liisa kehrää kuin rukki ja hyrisee kuin kone. Pena on hillitympi. Se ei pysy mukana Liisan leikeissä, mutta on ihana kissa. Komea ja hyvinvoiva. Kiltti.

Eipä muuta tällä kertaa. Kirjoitelkaa kuulumisia kisuistanne. Olisi mukavaa lukea!

T. Marjaana ja Pasi Tampereelta